Eino Leinon mukana tutustuin runoon, runoilija kulkee mukanani kesän tuoksuissa, kukissa ja tunteessa. Nocturne koskettaa yhä uudelleen;
"puunto pilven, johon päivä hukkuu
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen"
Ystävät rakkaat, lukekaapa runoja!
Kaunis runo ja niin ihan kuva!!
VastaaPoistaPitäisi lukea enemmän runoja...
Aurinkoista kesäpäivää!
Nocturne on ja pysyy. Runot onkin jäänyt vähemmälle lukemiselle viime aikoina, pitääkin petrata. Kuvissasikin kesä parhaimmillaan.
VastaaPoistaItse kuulen tuon runon mielessäni aina Loirin laulamana. Sen myötä opin muitakin Leinon runoja - ne kolahtivat kaukana maailmalla.
VastaaPoistaOlet minulle jo niin musta rastas, että kun näin jo päiviä sitten mustarastaan vierailevan jossain blogissa, ymmärsin yhdistää sen jo heti sinuun. Niin ja tietty, sama tapahtui, kunoikea mustarastas oli tehnyt pesän puupinoomme. On hassua, miten tämä blogimaailmakin leimaa meitä omalla tavallaan.
Tätä on ilo lukea ja katsella. Kaunis ja minulle uusi ruokarukous. Silakka on paras kaveri uudelle perunalle, minusta silli on "tukkonen" maku. :)
VastaaPoista