maanantai 6. kesäkuuta 2016

Kesä




MakroTex-haasteen aiheena on kesäkuu.

Eilisen kesäkamerakierroksen satoa;


Mökkitiellä kasvava heinää, sammalta, ja kuusen neulaset peittävän askelten kaiun.


Oravanmarja kukkii metsän siimeksessä.


Vesi ehti lämmetä jo uimakelpoiseksi, viilennyt sää jäähdyttää takuulla veden lämpötilaa.




Puolukan kukinta on runsas. Toivottavasti suotuisat ilmat takaavat hyvän puolukkasadon.



Oikein hyvää kesää kaikille immeisille toivottaa mustarastas!

tiistai 17. toukokuuta 2016

Voiko olla pehmeämpää kuin




naapurin kisu, se hiipii kuusiaidan alta luokseni, ja sallii minun silitellä.



Voiko olla pehmeämpää kuin pajunkissa, kun se keväällä pyörein pehmein ja valkoisin palleroin
kutsuu keräämään ja heräämään kevääseen.


Voiko olla pehmeämpää kuin pehmoinen villa, josta näppärästi valmistuu enkeleitä?

Lapsena keräilimme näitä "partasuteja." Muistan sen pehmeän tunnun vieläkin poskellani.

 Kukkineen kauneus on aivan ihmeellistä, sitä koskettaa sormellaan, sen pehmeys valloittaa.


Aivan aineeton, pehmeä sulka on tarttunut puun oksaan. Poimin sen ja suon lämpöisen ajatuksen
sen omistajalle, joka on jo kaukana.


Pehmeisiin aatoksiin meidät johti;
Pieni lintu

tiistai 10. toukokuuta 2016

Makrotexin haaste on





Toukokuu
Viikon verran on lämpö ehtinyt helliä maita ja mantuja. Se on riittänyt.
Uusi vihreä on pompahtanut esiin vauhdilla. Päivä päivältä saa seurata
luonnon rikasta elämää. Tuskin perässä tahtoo pysyä! Auringon vinot säteet valaisevat
arovuokot, jotka omaperäisesti ovat siirtäneet alkunsa pihalaattojen väliin, ihailtavaa
sitkeyttä osoittaen.



Musta viinimarjapensas on ehtinyt nopeammin reagoida auringon valoon.


Öttiäiset liikkuvat nyt. Kuin karhut ne ovat nousseet horroksestaan ja pörisevät kaikkialla.
(Luonnontietoni ovat omiani, kielikuvin mellasteleva mieleni oikoo toden rajoja.)


Hevoskastanja on kukkimisen alussa. Toivottavasti halla ei vieraile, haluan niin ihailla
kastanjan lyhdyn muotoisia kukkia.


Onnenpensas kukkii muutamin harvoin kukin. Onnea tietysti toivottaa toukokuun myötä.


Näissä maisemissa opetin kameraani uimaan. Ei oppinut! Toisin sanoen, levisin veneen
pohjalle ja vanha hyvä "canonini" putosi järveen. Vaikka kamera pääsi kuivumaan, objektiivi
myös, tykkäsivät huonoa molemmat. Ehdin jo ostaa uuden kameran ja sitten kuin ihmeen
kaupalla vanha osoitti jälleen elon merkkejä. Ihmeitten aika ei ole ohi!

Pieni lintu visertää oodin toukokuulle

tiistai 3. toukokuuta 2016

MakroTex-haaste






Nyt se on täällä. Kevät. Valo, vihreä, aurinko ja niiden tuloksena lehti!


Raparperi puskee pää punaisena esiin. Sitä ei ole haitannut kevään kylmyys. Se on
päättänyt pärjätä.


Särkynyt sydän. Sen kyyneleessä on lupaus kevään ja kesän lämmöstä.


Pieni tyttö, tuokkonen kädessä, mansikkaan menossa, ja lehti joka kertoo kesän muistoista.


Saniainen auringossa. Miten lienee silmiini eksynyt, talven selättänyt lehti. Niin sitkeä, kaunis!


Lisää lehtiä täällä

maanantai 25. huhtikuuta 2016

MakroTex-haaste nätti





Aamukahvin lomassa ihailen punarintaa, se on mielestäni tosi nätti.






Voiko omaa tekelettään sanoa nätiksi? Kieli poskessa väänsin esikoiselta saamani ohjeen
mukaan mökkiä. Nätti......

Pieni lintu

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Veden muotoja



Haasteena vesi.


Kevät. Järvi vapautuu vähitellen jään kahleista. Kuvan maisemassa kuuluu joutsenten ääni.


Samaan aikaan on meri jo vapautunut jääkahleistaan. Kuljen ajatuksissani auringon siltaa.


Kesä. Järvelle on noussut sankka sumu. Vastarantaa ei sumun takia näy.


Kesä muuttuu syksyksi. Maisema värittyy kauniisti, hämähäkin ja vesipisaroiden yhteistyö
lumoaa kuvaajan.


Talvi näyttää ensimmäisiä merkkejään. Sataa lunta. Tämä lumi ei jää pysyväksi.


Pakkanen puraisee jääkukat ikkunaan.


Tuuli tuo vettä rantaan ja pakkanen koristelee tienoon.


Alkutalven jäältä bongatut lumikukat lumosivat "mustarastaan" mielen.


Kevätpuolella paistava aurinko antaa vahvan lupauksen keväästä ja kesästä.


Ennen kevään tuloa pätkähdin jäälle makaamaan ja kuvasin jäätaidetta läheltä.


Ja kun aurinko paistaa, niin kevään voi tuntea tuoksusta. Elämän kiertoa "vesikuvin",
hyvää tätä päivää!

Pieni lintu


maanantai 11. huhtikuuta 2016

Huhtikuu





Luonnon kasvua seuraan päivittäin kotipihalla, näin se menee:Kuljen
sinivuokkomättäältä toiselle ja kurkistan kukkapehkon kuivuneiden lehtien
sisään, joko vuokot tänään jaksavat aueta?
Kukkapenkissä seuraan esikoiden sitkeää taistelua kylmyyttä vastaan.
Talven alta paljastunut ikivihanta ilahduttaa mieltä. Etenkin muuttolinnut tuovat
laulullaan kevään sydämeen.
Mökkirannassa tunnen vielä talven kylmän kosketuksen. Järveltä puhaltaa viileä
tuuli ja tartun kiinni takin kauluriin nostaen sitä ylemmäksi. Pakenen mökkipihan
suojaan. Sen etelään antava rinne saa minut hymyilemään kilpaa auringon kanssa.
On kevät. On huhtikuu. Peippo laulaa. Siitä iloitsen.


Pieni lintu laulaa täällä.

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Iloinen




on makrotexin haaste. Aiheeseen sopivia kuvia koen hankalaksi löytää, ja ainakin näin sadesäällä toteuttaa. Mutta katotaan kuin tässä hommassa käy.


Alati kasvava muuttolintojen virta saa mieleni iloiseksi. Se tietää että kevät saapuu vauhdikkaasti. Iloa!


Tinttien keväinen sävelkulku on muuttunut. Nyt häärätään puolison kanssa ja rakennetaan pesää. Iloa ja riemua!


Mustarastaat parveilevat lintujen ruokintapaikalla rouviensa kanssa. Keskinäistä kisailua näkyy olevan ilmassa heilläkin. Mustarastaan kaunis huilukonsertto aloittaa minun kevääni.

 Kun tikka saapuu syömään maapähkinöitä muut linnut katoavat. Tikka on jo kauan hakannut sähkötolppaa tasaiseen tahtiin. Miten ihmeessä sen pää kestää? Tulee mieleen Tuomari Nurmion laulun sanat: "kun hakkaa päätä seinään, niin on pakko myöntää, seinä kestää enemmän kuin pää."

Edelliseen lauluun viitaten sain vastauksen pääni seinään-hakkuu-kestävyyteen
kun aloitin neuletyön, joka oli minulle aikas kinkkinen.
Neuloin, purin, neuloin, purin j.n.e Lopulta käärin koko neuletyön rullalle ja heitin osastoon keskeneräiset. Lopuksi nauroin makeasti. Erityisosaaamisalueeseeni ei kuulu
neuletöiden soveltaminen käytäntöön.

"Joka itselleen nauraa, siltä ei tule iloa puuttumaan."

Heipä hei Pieni lintu ja kaikki muut!

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Läpinäkyvä-





Haasteen haasteellisuus saa minut pohtimaan, täyttääkö seuraava kuva haasteen ehdot?



Sibeliusmonumentin alla seisoin ja olin niskani nyrjäyttää, kun halusin tutustua kohteeseen perusteellisesti.



 Kesällä kerran ikkunan lasiin piirtynyt kuva. Mutta mitä muuta kuvassa näet?



Lasi on kiehtovan kaunis materiaali taitajan käsissä.



Salaperäisen kaunis kudelma. Miten linee hämis osannut ilman ohjetta?

Luonto muovaa hämmästyttäviä "puhalluksia." Makasin jäällä ja kuvasin näitä alkutalven ihmeitä.

Tervehdys Pieni lintu ja kaikki te jotka täällä vierailevat!



tiistai 23. helmikuuta 2016

Väripaletti




Mulla ei ole hajuakaan maalaamisesta, kunhan inspiksen iskiessä on tarvikkeet käden ulottuvilla. Tässä iässä haluaa tehdä kaikkea sellaista, mihin aiemmin ei ollut aikaa. Niinpä piirtämisen sekatekniikalla yhdistän tähän kategoriaan.


Ensiksi tietysti pitää syödä rasiallinen vihreitä kuulia, että saa hyvän värien sekoitusalustan. No sehän ei tapauksessani ole ongelma ensinkään.


Sitten huitaistaan pöydälle lapsilta peritty vesivärilodju, joka on antiikkia, antiikkia!


Lillerikaupasta ostetut sutit eivät kuulu parhaaseen A-ryhmään, mutta ajavat asiansa.


Tämän hankin samalla kun baskerin. Heh-hee!!


No, eihän ole tarkoituskaan näitä seinälle laittaa, mutta takaan, tämä on mielihyvää tuottava harrastus!

Pieni lintu HEEIII!