Mustarastas laulaa 2 on blogini nimi. Bloggaaja on valokuvaamisesta ja luonnosta pitävä sosiaalinen erakko. Bloggaaja löytää ajoittain itsestään intohimoisen näpertelijän, tai pujahtaa runon ratsaille. Useimmiten kuitenkin istuttaa mielessään suvaitsevaisuuden sipuleita. Lukee jokaisen kommentin ja vastaa niihin tavalla tai toisella.
tiistai 19. tammikuuta 2016
Harmaa
on Makrotexin aihe tänään alkavalla haasteviikolla. Tasainen harmaa arki tuntuu mukavalta elää. Harmaa on myös jossain määrin lempivärini, tarkistin komeroni sisällön! Harmaita ovat kuvanikin, plarattu esiin vanhoista harmaista kansioista, jotta pääsisi pian neulomaan siniharmaata villahametta joka nyt juuri koukuttaa, ei kun neulottaa.. Siis harmaa,
Harmaata kivissä, kuvattu Helsingissä joskus männä vuosina.
Kiviä meren rannalla Reposaaressa ja pieni vihreä tupsu virkistämässä kuvaa.
Kiviä ja keloa kuvattu Lapissa.
Kuura peittää vanhan kirkon ja puut kotipitäjässäni.
Pieni lintu
tiistai 12. tammikuuta 2016
Tammikuu
Tammikuun tuima pakkanen on opettanut kerrospukeutumisen kaikki niksit. Michelinukon liikkeelle lähto purevissa pakkassäissä tuli mieleen kun taapersin kotijärven jäällä. Jos pikkuisenkaan tuntee tuulenviriä, järvellä sen vaikutus on moninkertainen.
Mutta varustautuminen ja liikkeelle lähtö on vaivan arvoista. Oi mitkä värit voi bongata taivaalta.
Kevyt pakkaslumi kuorruttaa talven törröttäjän.
Ennen lumen tuloa löytyi tuulisilta rannoilta upea kokoelma jäisiä soittimia.
ja rumpupalikoita
Mökkipihan vanhat omenapuut olivat keränneet oksilleen lumien taakan.
Kun sormet olivat jäässä oli korkea aika laittaa pillit pussiin ja hipsiä uunin kupeelle lämmittelemään. Pieni lintu sirkuttaa tammikuussa.
Ihanaista talviaikaa toivottelee Kuvittelija!
tiistai 5. tammikuuta 2016
Hedelmä
Tämä joulusta saakka keittiön pöydällä pyörinyt kuiva sitruuna ei tee kummoistakaan vaikutusta kuvana, mutta, miten mainiolta se maistuukaan tuoreena kalan kanssa. Sitä voi puristaa veteen, (vanha laihdutuskikka) se sopii moniin leivonnaisiin ja kädet se tekee hyväntuoksuisiksi, siksi se pääsi kuviin, kuviin jota ohjeisti pienen linnun kuvasana hedelmä.
Villiomenapuu herättää minussa kirjoittajana runsaasti rikkaita mielleyhtymiä. Villi, karannut puutarhasta, villi, saanut alkunsa lintujen kuljettamana, villi, kasvaa metsän siimeksessä minne talvinenkin auringonvalo joskus eksyy. Villi, omapäinen, energinen, satoa tekevä, maultaan niin runsaan pirskahteleva ja hedelmäinen, ettei siihen kajoa taivaan linnutkaan. Rakkaat ystävät, tässä teille villiomenapuun hedelmä.
Hei, muistakaahan pukeutua tänään lämpimästi ulkona paukkaa aikasmoinen pakkanen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)