Voiko olla pehmeämpää kuin

naapurin kisu, se hiipii kuusiaidan alta luokseni, ja sallii minun silitellä.

Voiko olla pehmeämpää kuin pajunkissa, kun se keväällä pyörein pehmein ja valkoisin palleroin
kutsuu keräämään ja heräämään kevääseen.

Voiko olla pehmeämpää kuin pehmoinen villa, josta näppärästi valmistuu enkeleitä?

Lapsena keräilimme näitä "partasuteja." Muistan sen pehmeän tunnun vieläkin poskellani.

 Kukkineen kauneus on aivan ihmeellistä, sitä koskettaa sormellaan, sen pehmeys valloittaa.

Aivan aineeton, pehmeä sulka on tarttunut puun oksaan. Poimin sen ja suon lämpöisen ajatuksen
sen omistajalle, joka on jo kaukana.

Pehmeisiin aatoksiin meidät johti;
Pieni lintu

Makrotexin haaste on

Toukokuu
Viikon verran on lämpö ehtinyt helliä maita ja mantuja. Se on riittänyt.
Uusi vihreä on pompahtanut esiin vauhdilla. Päivä päivältä saa seurata
luonnon rikasta elämää. Tuskin perässä tahtoo pysyä! Auringon vinot säteet valaisevat
arovuokot, jotka omaperäisesti ovat siirtäneet alkunsa pihalaattojen väliin, ihailtavaa
sitkeyttä osoittaen.

Musta viinimarjapensas on ehtinyt nopeammin reagoida auringon valoon.

Öttiäiset liikkuvat nyt. Kuin karhut ne ovat nousseet horroksestaan ja pörisevät kaikkialla.
(Luonnontietoni ovat omiani, kielikuvin mellasteleva mieleni oikoo toden rajoja.)

Hevoskastanja on kukkimisen alussa. Toivottavasti halla ei vieraile, haluan niin ihailla
kastanjan lyhdyn muotoisia kukkia.

Onnenpensas kukkii muutamin harvoin kukin. Onnea tietysti toivottaa toukokuun myötä.

Näissä maisemissa opetin kameraani uimaan. Ei oppinut! Toisin sanoen, levisin veneen
pohjalle ja vanha hyvä "canonini" putosi järveen. Vaikka kamera pääsi kuivumaan, objektiivi
myös, tykkäsivät huonoa molemmat. Ehdin jo ostaa uuden kameran ja sitten kuin ihmeen
kaupalla vanha osoitti jälleen elon merkkejä. Ihmeitten aika ei ole ohi!

Pieni lintu visertää oodin toukokuulle

MakroTex-haaste

Nyt se on täällä. Kevät. Valo, vihreä, aurinko ja niiden tuloksena lehti!

Raparperi puskee pää punaisena esiin. Sitä ei ole haitannut kevään kylmyys. Se on
päättänyt pärjätä.

Särkynyt sydän. Sen kyyneleessä on lupaus kevään ja kesän lämmöstä.

Pieni tyttö, tuokkonen kädessä, mansikkaan menossa, ja lehti joka kertoo kesän muistoista.

Saniainen auringossa. Miten lienee silmiini eksynyt, talven selättänyt lehti. Niin sitkeä, kaunis!


Lisää lehtiä täällä