torstai 24. heinäkuuta 2014

Heinäkuun helteessä





Kirjoittaja on oppinut liikkumaan hitaasti varjosta varjoon, auringon paahtamat plus kolmeakymmentä hipovat päivät ovat siihen vaikuttaneet. Vaatteet ovat karisseet yksi toisensa jälkeen päältä ja vettä kuluu normaalia enemmän sekä nestetasapainon että hygienian hoitoon. Kasvit nuokkuvat, nekin huutavat vettä säännöllisin väliajoin. Heh, mutta en minä valita. Jotkut ihmiset oikeasti elävät alueilla joissa tämän kaltainen lämpö on vakio. Enpä enää ihmettele siestaa pimennetyissä huoneissa, tai lepoa puiden varjossa, sillä saman tapaisiin ratkaisuihin olen huoneiden viilennyksessä ja ulkona  auringossa päätynyt. Silti yöt kuluvat tyyny kainalossa viileää nukkumispaikkaa etsiskellen.

Naskartelija on tehnyt lähisuolla kierroksen ennen kuin meikäläinen tiesi tästä päivästä vielä mitään. Lakkaa ei kuulemma tule, sille on käynyt kuin lähimetsien mustikka sadolle.



Parhaat kuvaushetket ovat menneet sivu suun, keskipäivällä on valo niin kirkasta, että kuvat 'palavat rikki.' Kuvaamatta on jäänyt piskuinen ovaranpoika, harmaa haikarasta puhumattakaan.

Ja se auton pysäyttänyt kaatosade salamoineen jolloin olin yksin liikenteessä. Vettä tuli "kuin saavista kaataen" niinpä pysäytin olemattoman näkyvyyden takia auton tien laitaan. Salamat sinkoilivat ja ukkonen jyrähteli aivan pääni päällä. Olen aina pelännyt ukkosta, varsinkin kun nousee mustine pilvineen taivaan rannasta päälle ja tuntuu että kivijalat talosta tärähtelevät sen voimasta.

Mansikoiden ja vadelmien aikaan on ateriat muuttuneet marjavoittoisiksi. 
Aamulla kävin tarkastamassa myöhään kylvetyn kurttukaalin tilanteen. Sitä supermuudia nyt alan syödä oikein toden teolla. Mökillä olen leikellyt vanhoista lehdistä reseptejä ja käsityöohjeita, mitä ihmettä itsestäni oikein luulen? Että ehtisin tehdä kaiken mitä milloinkin päähäni pälähtää. Suunnitteluosasto päänupissa toimii täyttä häkää, vaikka toteuttajapuolen osallistuja taitaa olla kesälomalla.


Iloitkaa ihmiset tästä lämmöstä ja valosta, tää on ohikiitävää kesä riemuinensa, vaikka tuntuu että kevät alkoi jo maaliskuussa.

10 kommenttia:

  1. Ehkä ajattelutyö onkin sopivinta työtä näillä helteillä, viileän vesilasin ääressä. Toteutukset voi sitten tehdä viileämpään aikaan, jos ne enää tuntuvat toteuttamisen arvoisilta :)

    Mukavaa heinäkuun loppupuolta!

    VastaaPoista
  2. Sirpa
    Käväisin äsken pikaisella pyöräilyllä, olin kuivua rusinaksi paahteessa joka ajoi minut vauhdilla pirtin uumeniin.

    VastaaPoista
  3. Kiireetön eteneminen tai paikallaan pysyminen ovat hyväksi ihmiselle. Ei tarvitse kuin muistaa sitä vuodenaikaa, joka kestää kuukausitolkulla sateineen, pimeyksineen, tuulineen ja jäineen, niin on juuri nyt onnesta sykkyrällä.

    VastaaPoista
  4. Hyvin suunniteltu on jne.... Ei näin kuumalla jaksa. Nautitaan lämmöstä ja marjoista:)

    VastaaPoista
  5. Harry Koo
    Todella hyvin suunniteltu ja ajatuksen tasolle on jäänyt moni arkinenkin askare.

    SE on kesä nyt!

    VastaaPoista
  6. Mukava kokea tällainenkin kesä. Ollaan nyt nahkasillaan, kun siihen on kerrankin mahdollisuus. Ihanat nuo kuvat :-)

    VastaaPoista
  7. Aina
    ja tänään kaatosateessa, vaihtelu virkistää..

    VastaaPoista
  8. Ihananihana kuva, voi ihku. Kesää, kesää, nautitaan vaikka varjo on parasta.

    VastaaPoista
  9. Jep, näin tehdään ja hakeudutaan varjoon, suojaan alta polttavan auringon.

    VastaaPoista