tiistai 30. syyskuuta 2014

MakroTex-haaste





Pienen linnun Pikkuinen-haaste kiidätti minut moniin maailmoihin. Ensimmäiseksi putkahti mieleeni tämä vanha lautanen, jota olen vaalinut kiinnittämällä sen seinään. Lautasen keskellä on kuva joka puhuttelee minua sadun tavoin. Pikkuinen on kuva pikkuisista, joita katsellessa tulee lämmin olo.


Sanasta pikkuinen tulee lapsuus mieleen. Pikkuisen silmissä kaikki näyttää niin isolta ja joskus pelottavaltakin. Pärjättävä on ja rohkeasti astuttava tämän maailman polkuja. Näilläkin kengillä on taaperrettu pitkät matkat, ja matka on jatkunut vielä seuraavallakin pikkuisella.


Kun kulkee luonnossa ja löytää linnun sulan, nostaa sen käteensä ja haltioituneesti katsoo sitä. Mitähän tälle pikkuiselle onkaan käynyt? Miksi se on menettänyt sulkansa, ja kuka se oikeastaan on ollut?


Luonnossa kaikki pikkuinen on äärimmäisen hellyttävää. Kokee etuoikeutena, että saa katsoa, kulkea ja nähdä. Lämmin syyskuun viimeisen päivän tervehdys makrotexilaiset!


Sudenkorennon kanssa lämmittelimme auringon paisteessa viime sunnuntaina.



Blogissani olleen arvonnan voittaja on SusuPetal. Paljon onnea!


keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Kulkijansa Lappi lumoaa




Sinä olet Lapinhullu!
Olisinko uskonut, jos minulle noin runsas kymmenen vuotta sitten olisi tarjottu tätä väittämää. No en takuulla. Minähän rakastan valoa aurinkoa, lämpöä, samettisia öitä ja hehkuvan kuumia päiviä. Rakastan kuumaa hiekkaa ja kävelyä meren rannalla. 

Mikä sitten on muuttunut?
Minä kävin Lapissa. Vastasin kyllä, kun minulta kysyttiin haluanko lähteä Lappiin. Näin aprikoivat katseet, kun silmäilivät, onko päätökseni lähtöön varma. Halusin näyttää heille, että ennakkoluulottomana tutustun mielelläni uusiin paikkoihin ja ihmisiin. Mutta etenkin halusin tietää, mikä juttu se on mistä ympärilläni vouhottavat. Lappi sitä ja Lappi tätä. Ja outoa taikaa ja vaikka mitä. Revontulet ja porotokat, tunturit ja tulistelut. Nytpä nähdään, aattelin.

Ensimmäinen Lapinmatkani suuntautui Kilpisjärvelle. Hyvä sanoivat ystäväni, aloitit oikeasta paikasta.
Ja se oli kerrasta kiinni. Ehkä kysytte mikä. Vastaan: En tiedä, sillä vaihtoehtoja on paljon, enkä ole varma onko se oikea vastaus edes näissä. Lumo. Voima. Valo. Hiljaisuus. Taivas. Maa. Tunturit. 
Sillä siellä on hyvä hengittää. Kiire jää taakse.

Tämän vuoden matka suuntautui Inarin Nellimiin. Päätin tarkkailla itseäni. Ikään kuin katsoisin minääni ulkopuolisin silmin ja silti arvioisin sisäistä maailmaani. Taaskaan en saanut Lapin ytimestä otetta, en ainakaan samanlaista, millaisen otteen Lappi sai minusta, jälleen kerran. Kaikki ne ihanat Lapista tehdyt laulut ovat totta joka sanaltaan. Se on kaunis ja vertaamaton, vaarat huippujen kaukana hohtaa, ruska loisteessaan kuin satu on...

Nyt kun matka on takanapäin, pyykit on pesty ja kuvakirjakuvat lähetetty Ifolorille kirjaa varten voin rauhallisesti todeta; olen Lapinhullu. Olen sitä, vaikka tykkäänkin maata hyvässä sängyssä, syödä toisten valmistamaa ruokaa ja saunan jälkeen väsyneenä kellahtaa lämpöiseen sänkyyn. 

Kalevi Leppänen kuvaa osuvasti kirjassaan Lapinhullu, tarinoita Lappiin rakastuneista meitä, jotka niin monella eri tavalla olemme joutuneet Lapin lumoon. Haluan kuulua tähän joukkoon, olen Lapin hullu.

"Mä elämästä laulan, oonhan suomalainen."



tiistai 23. syyskuuta 2014

Jotain herkullista





Makrotexissa kuvataan tänään jotain herkullista. Tein ajatuskierroksen kodissani ja päädyin vanhaan kuvaan, sillä nyt ei ole varaa avata yhtään suklaalevyä eikä keksipaksia vyötäröäni kiristämään. 


Kohtahan on joulu, ja pääsemme jälleen kuvan tunnelmiin. Heräsin kylmään pakkasen puremaan aamuun, onneksi aurinko paistaa minkä kerkiää.

Pienen linnun sivulta pääsemme lennähtämään toisten makeisiin maailmoihin.

Hyvää tätä päivää!


tiistai 9. syyskuuta 2014

Syksyn merkkejä





Syksy ei ole lempivuodenaikani, mutta olen oppinut pitämään syksyn parhaista hetkistä. Sen kuulaista, aurinkoisista päivistä. Sen hehkuvista väreistä. Sen tarjoamista yltäkylläisistä mahdollisuuksista marjojen ja sienien muodossa.



"Kas pimeähän saa sitä ajattelemaan, mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan.."



...kuinka paljon tehdä aioinkaan, miten vähän siitä aikaan mä sainkaan...



..päivän ei hetket niin pitkiä lie...


...suo valon syttyä yö kohta saapuu....


pois kesän kukkaset syksy vie...

Lainatut sanat Erna Tauron Syyslaulusta.

Pienen linnun ohjaimissa kuljemme syksyä kohti..






maanantai 8. syyskuuta 2014

Värikollaasi 195



Värikollaasi 194
Julkaisenpa edellisen haasteen kollaasin, kun....




tykkäsin niin tästä valokuvasta, että päätin laittaa tämän 194 värikollaasihaasteeseen. Ihania syksyisiä päiviä toivottelee Mustarastas!



Nyt mennään jo täällä, eli värikollaasihaaste 195

syksy



Täältä löytyy lisää kollaasikuvia..

tiistai 2. syyskuuta 2014

Satu





Kiitos Pikku lintu satuhaasteesta!

Minun satumaailmani on metsässä. Satu alkaa jättipuun juurelta.


Kulje varoen puun muhkuraisia juuria.


Etene hyvin viitoitettua polkua satumetsän uumeniin.


"Älä riko luonnon rauhaa, älä mellasta, älä pauhaa.."


Älä herätä metsän henkeä, se uinuu iltapäiväunillaan.


Pienet sienipojat toivottavat sinut tervetulleeksi satuun.


Metsän linnut laulavat sinulle sulosointuisia serenaadeja.


Täältä voit kurkistaa toisiin satumaailmoihin. Lämmin tervehdys pikku linnulle inspiraatiosta ja ihan kaikille linnuille hyvää syyskuun alkua.