MakroTex-haaste nätti

Aamukahvin lomassa ihailen punarintaa, se on mielestäni tosi nätti.

Voiko omaa tekelettään sanoa nätiksi? Kieli poskessa väänsin esikoiselta saamani ohjeen
mukaan mökkiä. Nätti......

Pieni lintu

Veden muotoja

Haasteena vesi.

Kevät. Järvi vapautuu vähitellen jään kahleista. Kuvan maisemassa kuuluu joutsenten ääni.

Samaan aikaan on meri jo vapautunut jääkahleistaan. Kuljen ajatuksissani auringon siltaa.

Kesä. Järvelle on noussut sankka sumu. Vastarantaa ei sumun takia näy.

Kesä muuttuu syksyksi. Maisema värittyy kauniisti, hämähäkin ja vesipisaroiden yhteistyö
lumoaa kuvaajan.

Talvi näyttää ensimmäisiä merkkejään. Sataa lunta. Tämä lumi ei jää pysyväksi.

Pakkanen puraisee jääkukat ikkunaan.

Tuuli tuo vettä rantaan ja pakkanen koristelee tienoon.

Alkutalven jäältä bongatut lumikukat lumosivat "mustarastaan" mielen.

Kevätpuolella paistava aurinko antaa vahvan lupauksen keväästä ja kesästä.

Ennen kevään tuloa pätkähdin jäälle makaamaan ja kuvasin jäätaidetta läheltä.

Ja kun aurinko paistaa, niin kevään voi tuntea tuoksusta. Elämän kiertoa "vesikuvin",
hyvää tätä päivää!

Pieni lintu

Huhtikuu

Luonnon kasvua seuraan päivittäin kotipihalla, näin se menee:Kuljen
sinivuokkomättäältä toiselle ja kurkistan kukkapehkon kuivuneiden lehtien
sisään, joko vuokot tänään jaksavat aueta?
Kukkapenkissä seuraan esikoiden sitkeää taistelua kylmyyttä vastaan.
Talven alta paljastunut ikivihanta ilahduttaa mieltä. Etenkin muuttolinnut tuovat
laulullaan kevään sydämeen.
Mökkirannassa tunnen vielä talven kylmän kosketuksen. Järveltä puhaltaa viileä
tuuli ja tartun kiinni takin kauluriin nostaen sitä ylemmäksi. Pakenen mökkipihan
suojaan. Sen etelään antava rinne saa minut hymyilemään kilpaa auringon kanssa.
On kevät. On huhtikuu. Peippo laulaa. Siitä iloitsen.

Pieni lintu laulaa täällä.

Iloinen

on makrotexin haaste. Aiheeseen sopivia kuvia koen hankalaksi löytää, ja ainakin näin sadesäällä toteuttaa. Mutta katotaan kuin tässä hommassa käy.

Alati kasvava muuttolintojen virta saa mieleni iloiseksi. Se tietää että kevät saapuu vauhdikkaasti. Iloa!

Tinttien keväinen sävelkulku on muuttunut. Nyt häärätään puolison kanssa ja rakennetaan pesää. Iloa ja riemua!

Mustarastaat parveilevat lintujen ruokintapaikalla rouviensa kanssa. Keskinäistä kisailua näkyy olevan ilmassa heilläkin. Mustarastaan kaunis huilukonsertto aloittaa minun kevääni.

 Kun tikka saapuu syömään maapähkinöitä muut linnut katoavat. Tikka on jo kauan hakannut sähkötolppaa tasaiseen tahtiin. Miten ihmeessä sen pää kestää? Tulee mieleen Tuomari Nurmion laulun sanat: "kun hakkaa päätä seinään, niin on pakko myöntää, seinä kestää enemmän kuin pää."

Edelliseen lauluun viitaten sain vastauksen pääni seinään-hakkuu-kestävyyteen
kun aloitin neuletyön, joka oli minulle aikas kinkkinen.
Neuloin, purin, neuloin, purin j.n.e Lopulta käärin koko neuletyön rullalle ja heitin osastoon keskeneräiset. Lopuksi nauroin makeasti. Erityisosaaamisalueeseeni ei kuulu
neuletöiden soveltaminen käytäntöön.

"Joka itselleen nauraa, siltä ei tule iloa puuttumaan."

Heipä hei Pieni lintu ja kaikki muut!