Jos muistot vuodelta 2015, ovat yhtä hataria kuin muistini, ne saattavat mennä historiassa jo kauemmaksikin. Suonettehan sen anteeksi.
Muistan, että jossain vaiheessa tammikuussa olisi ollut lunta, ainakin kuvasta päätellen.
Helmikuussa valmistimme innokkaasti nukkeja diakonian hyväksi. Niiden tekemistä seurasi ilo. Jokaiselle nukelle löytyi nimi ja elämäntarina, vai mitä sanotte sanotte tästä: eläkkeellä oleva rehtori joka harrastaa metsästystä?
Kevät alkoi maaliskuussa ja muistan seisseeni pellon reunassa kamera kädessä ja yllättäneeni paikallisen maanviljelijän.
Kevät on mielestäni ihanaa aikaa. Lisääntyvä valo saa mieleni hyppimään tasajalkaa. Huhtikuun lumoa.
Enkä näytä olevan ainoa joka saa keväästä ylimääräistä energiaa.
Ja kun "pääskysestä ei ole päivääkään" kesä voi alkaa.
Kalastajan vaimo istuu tukevasti takatuhdolle kamera kädessään.
Kotipitäjäni kaunis kivisilta ottaa vastaan entiset ja nykyiset asujat.
Sateesta huolimatta mansikkasato oli ilmiömäinen. Tuli tehtyä toinenkin mansikkakermakakku. Puuh!
Löysimme uuden bongauskohteen: hämähäkinseitit. Aamuvarhaisella suolle kuvaamaan. Kahvi termospullossa. Mustikoita suuhun suonlaidalta poimien, ei heti unohdu nämä ikimuistoiset retket.
Ruskaretkellä Lapissa. Mantojärvi esitteli parhaintaan. Kuvaaja on mykistynyt. Kerrankin!
Suoretkiä mahtui myös pitkään syksyiseen kauteen.
Lumikin tuli, oli ja meni. Ehdin kuin ehdinkin mukaan.
Joulukuussa poimimme suolta karpaloita.
Tykkään joulusta. Sen tuoksuista, väreistä ja tunnelmasta. Sen sanomasta.
Hyvää uutta vuotta blogini vierailijat! Pieni lintunen