Tämä joulusta saakka keittiön pöydällä pyörinyt kuiva sitruuna ei tee kummoistakaan vaikutusta kuvana, mutta, miten mainiolta se maistuukaan tuoreena kalan kanssa. Sitä voi puristaa veteen, (vanha laihdutuskikka) se sopii moniin leivonnaisiin ja kädet se tekee hyväntuoksuisiksi, siksi se pääsi kuviin, kuviin jota ohjeisti pienen linnun kuvasana hedelmä.
Villiomenapuu herättää minussa kirjoittajana runsaasti rikkaita mielleyhtymiä. Villi, karannut puutarhasta, villi, saanut alkunsa lintujen kuljettamana, villi, kasvaa metsän siimeksessä minne talvinenkin auringonvalo joskus eksyy. Villi, omapäinen, energinen, satoa tekevä, maultaan niin runsaan pirskahteleva ja hedelmäinen, ettei siihen kajoa taivaan linnutkaan. Rakkaat ystävät, tässä teille villiomenapuun hedelmä.
Hei, muistakaahan pukeutua tänään lämpimästi ulkona paukkaa aikasmoinen pakkanen!
Jos muistot vuodelta 2015, ovat yhtä hataria kuin muistini, ne saattavat mennä historiassa jo kauemmaksikin. Suonettehan sen anteeksi.
Muistan, että jossain vaiheessa tammikuussa olisi ollut lunta, ainakin kuvasta päätellen.
Helmikuussa valmistimme innokkaasti nukkeja diakonian hyväksi. Niiden tekemistä seurasi ilo. Jokaiselle nukelle löytyi nimi ja elämäntarina, vai mitä sanotte sanotte tästä: eläkkeellä oleva rehtori joka harrastaa metsästystä?
Kevät alkoi maaliskuussa ja muistan seisseeni pellon reunassa kamera kädessä ja yllättäneeni paikallisen maanviljelijän.
Kevät on mielestäni ihanaa aikaa. Lisääntyvä valo saa mieleni hyppimään tasajalkaa. Huhtikuun lumoa.
Enkä näytä olevan ainoa joka saa keväästä ylimääräistä energiaa.
Ja kun "pääskysestä ei ole päivääkään" kesä voi alkaa.
Kalastajan vaimo istuu tukevasti takatuhdolle kamera kädessään.
Kotipitäjäni kaunis kivisilta ottaa vastaan entiset ja nykyiset asujat.
Sateesta huolimatta mansikkasato oli ilmiömäinen. Tuli tehtyä toinenkin mansikkakermakakku. Puuh!
Löysimme uuden bongauskohteen: hämähäkinseitit. Aamuvarhaisella suolle kuvaamaan. Kahvi termospullossa. Mustikoita suuhun suonlaidalta poimien, ei heti unohdu nämä ikimuistoiset retket.
Ruskaretkellä Lapissa. Mantojärvi esitteli parhaintaan. Kuvaaja on mykistynyt. Kerrankin!
Suoretkiä mahtui myös pitkään syksyiseen kauteen.
Lumikin tuli, oli ja meni. Ehdin kuin ehdinkin mukaan.
Joulukuussa poimimme suolta karpaloita.
Tykkään joulusta. Sen tuoksuista, väreistä ja tunnelmasta. Sen sanomasta.
Hyvää uutta vuotta blogini vierailijat! Pieni lintunen
Se on katsojan silmässä kuulee sanottavan kun kauneudesta puhutaan. Komeus solahtaa samaan kategoriaan ja malleja löytyy äärestä laitaan. Niitä kuvataan MakroTexin haasteessa tänään. Niinpä kannan korteni kekoon minäkin:
Luonnollinen, teeskentelemätön, aito, ja lämminsydäminen kuvaa sisäistä kauneutta, mutta tuppaa myös vaikuttamaan ulkoiseen habitukseen.
Näitä poikia olen kauan ihaillut kaukaa. "Junamatkaajina" nämä pääkaupungin kasvatit ovat tulleet yleisön tietoisuuteen television välityksellä. Ja katsokaa, miten lempeästi he tuovat valoa kansalle. Komeita poikia!
Maaseudulla kasvaneena ymmärrän, mistä tulee maito ja voi leivän päälle. Niinpä opin nopeasti, että Aberdeen Angus ei ole ruusun nimi, vaan Skotlannissa kasvava lihakarjarotu, josta hyvinkin voi sanoa kaunis ja komea.
Niinpä pysähdyin kuin seinään lomamatkallani, erään kaupan edessä, tätä kieltä minä ymmärrän. Kaupasta sai ostaa käsittelemätöntä maitoa kannuun.
Pieni lintu
MakroTexin haasteena tänään on harrastus, Minun harrastukseni on luonto. Voiko luontoa harrastaa?
-teen käsitöitä
-luen , piirrän ja pidän painonhallintasessioita jotka päättyvät 1-0 painon voittoon..
Pieni lintu johtaa sivultaan teidän harrastuksienne pariin.
Tossun ohje:
Aamupala on muodostunut vuosien varrella melkoiseksi rutiiniksi. Ilman puuroa ja mutterikahvia en tunne pääseväni liikkeelle (ja huonosti sen jälkeenkään.) Viiliin, jogurttiin ja muroihin olen kyllästynyt, puuroon en. Myllyn iso kaurahiutale on mielestäni paras.
Puuron päällä vaihtelevat vuodenaikamaut; puolukka ja lakka, mustikka ja omena. Mustikkamehu on parasta mitä tiedän, tämän kesän huikea sato salli sen mahdollisuuden.
Paahdettu leipä, yrttitarhasulatejuusto ja mansikka on kesällä voileipäaatelia jos mikä.
Kuusamon savujuusto ja Rubinolaomenaleipä, nam...Ja lisäksi tietysti mutterikahvia, ei paljon paha!
Pieni lintu ja aamupala
Monena syksyinen sää, sen on marraskuu näyttänyt kuvittelijalle. Sää on vaihdellut auringonpaisteesta sateeseen ja välillä on pikkupakkanen puraissut.
Viikottainen kävelyreittini seuraa rautatietä, jossa liikenne on loppunut 80-luvulla. Sen pehmeä ja hiljainen maailma on mieltä hoitava. Viime sunnuntaina puissa roikkuvat pisarat toivat mieleeni tulevat jouluvalot.
Majavaojalla on mielenkiintoista seurata näiden hyvähampaisten touhuja. Ojan yläjuoksulle valmistuu pato ja syötävää talven varalle hamstrataan innokkaasti.
Tämä haapa oli kaadettu radalle poikittain. Haapa on näiden piilossa pysyvien veijareiden herkkua.
Pakkasyön jäljiltä ruusunmarjat ovat kevyessä kuorrutuksessa.
Kotikirkko auringon valaistuksessa.
Arvatkaapas mikä tämä on? Pieni lintu laulaa täällä.
Hiukan pimeäksi olen itseni tänään, aurinkoisena päivänä tuntenut, sillä jo aamuvarhaisesta asti olen siivonnut yhdistettyä liinavaate-vaatekomeroa. MakroTexin haaste pimeä on näin ollen ajankohtainen monella tapaa. Ja sitten kuviin, joita kaivelin innokkaasti kuvakasoistani, eli vanhoilla mennään.
Näin dramaattiseen näkyyn kuvittelija havahtuu ukkosen jyllätessä järven yllä.
Metsän neito Aino kuikuilee minua puun rungosta, ja vaikuttaa kiinnostuneelta kuvailijan touhuistani.
Ilotulituksen kuvaaminen on haasteellista puuhaa pimeällä, palkitsen itseni siivoamisesta pienellä ilotulitteella.
Pieni lintu
