Piilossa

Pieni lintu heitti meille haasteen piilossa.

Piilossa, tai ainakin melkein.......Pieni lintu

Nostalgia

Nostalginen pläjäys kuvissa tulvii mieleeni. 

Aikamatkani lapsuuteen alkaa tästä kuvasta. Muistan silittäneeni salusiinit ja kiinnittäneeni ne ikkunanpielissä oleviin nupeihin kanttinauhan avulla. 

Patenttikorkkipulloon kaadoin kannusta oikeaa käsittelemätöntä ja käsittämättömän rasvaista lehmän maitoa, sillä kouluun mentiin omien eväiden kanssa. Koulun jälkeen oman pullon pesu kuului asiaan. Aah tätä nostalgiaa..

Koko elämän kestänyt harrastus lukeminen jatkuu yhä. Mitä olisin ilman kirjojen antamaa sisältöä? Tyhjä huone?

Pieni lintu

Lokakuun kuvia

MakroTex-haaste

Lokakuun päivät ovat olleet täällä länsirannikolla poikkeuksellisen aurinkoisia, tosin viime päivät olen katsellut niitä ikkunan läpi. Sitkeä flunssa kaikkine oireineen on tullut lupaa kysymättä kylään. 

Järven rannalla seesteinen sää näyttää tältä:

Pienen kylämme keskustassa, joen tuntumassa olen kameran kanssa kahden. Ei pöllömpi maisema minun mielestäni.

Samana päivänä vanhan kirkon ikkunan takana kuvaamispuuhissa. Ikkunoiden pullolasivaikutteinen pinta tekee sen takaa peilautuvan syksyisen maiseman satumaiseksi.

Ja kun pakkanen sitten tuli, se tuli kunnolla. Ruusut ja orvokit selvisivät vielä ensimmäisestä pakkasyöstä, mutta kun sama pakkaspoika pärisytteli jäähileistä pussiaan yö, yön perään, nujertui ruusut ja orvokit.

Naskartelija kävi suolla kuvaamassa sen värejä;

Hevoskastanja ei ehtinyt vaihtaa pukuaan syysväreihin kun pakkanen teki selvää jälkeä.

Kasvihuone on tyhjennetty odottamaan ensi kesää, ruusunkiulukat hehkuvat syvää punaa kuin kertoen; älä huoli, tulee uusi kesä ja lämpö, jota niin kaipaat!

Rakkaat blogistelijat ihanaa lokakuuta teille kaikille!

Pieni lintu

Kadulla

Kun asuu maaseudulla pienessä kylässä, ei kadulla kuvaaminen ole kovin tavallista. Silloin harvoin kun kaupunkiin eksyy, sieltä haluaa nopeasti pois. Kuvaaminen ei tule mieleen. Päätäkin särkee ja väsyttää. 
"Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria" lauloi aikoinaan Anna Hanski, vai oliko se niin? Kaikissa kaupungeissa ei kadut ole pitkiä eikä suoria, eikä leveitäkään sen puoleen, mutta maalaistytölle aikasmoinen elämys tallustella pikkuruisen kaupungin ahtailla kujilla lomamatkalla.

Vastapainoksi kotikyläni vanha kivisilta ja tunnelmallinen pikkutie. aivan kylän keskustassa.

Pieni lintu

Vastavärit

Makro-Texin haaste vastaväreistä ei olisi voinut tulla parempaan aikaan. Juuri Lapista kotiutuneena värit vielä soljuvat ja lämmittävät matkustajan mieltä. Kotona odottivat kukkivat ruusut ja mennyttä kesää muistelen kolmannessa kuvassani pienellä syksyisellä ripauksella ryyditettynä.

"Ei voi olla totta, ei voi olla totta", höpisin itsekseni Mantojärven rannalla Utsjoen kunnassa kun kuvasin eteeni avautuvaa maisemaa. Pysytysuoraan kuvan kuviteltuani näin enkelin.

Kotona tervetulleeksi toivotti kasteinen ruusu ja sydämeni oli pakahtua kukan kauneudesta.

Kiitos Pieni lintu ihanasta haasteesta.

Syyskuu

"Muistatko syyskuun, sen kultaisen syyskuun, kun tuuli hiljaa tuuti viljaa.."

Syksy tuoksuu, sen tuntee nenässään kun aamuvarhaisella hiipii kasteisella nurmella ja poimii puusta kypsyneen omenan.
Syksy värjää maiseman, sen huomaa liikkuessaan keltaiseksi kypsyneen viljapellon laidalla.
Syksy on kaksi vanhaa varista nuokkumassa pellon laidalla.
Syksyn tuntee myös mustarastas luissaan ja ytimissään. Paljaat jalat on verhottu villasukkiin, sillä illan viileys on hiipinyt kammariin.
Syksy on myös säänvaihteluita tiheässä tahdissa.

Syksy kypsentää artisokat, kurpitsat,

Syksyinen auringonkukka

Koulut ovat alkaneet, pikkuiset ekaluokkalaiset vaeltavat liikenteen seassa. 
Myös tämä pikkuinen vaelsi äitinsä perässä, pysähtyen aina kun äiti antoi siihen esimerkin.

Mutta mitä näet tässä kuvassa?

Pieni lintu laulaa syksystä täällä.

Joinakin päivinä arki on kuin juhlaa..

Pieni lintu haastoi meitä kuvaamaan arkeamme. Otin haasteen vastaan. Tänään,  kesän ehdottomasti kuumimpana päivänä arki näytti tältä. Aamu mökillä käynnistyy samoin eväin kuin kotona. Mutterikahvia maidolla ja juusto, lehtisalaatti, tomaattivoileipä, eikä tietenkään voi unohtaa aamupuuroa jonka päälle sirottelimme ison kasan mustikoita. Edellisenä iltana suoritimme pelastusoperaation, sillä lepakko oli joutunut hätään, pelastimme sen vesiämpäristä. Naskartelija nosti sen omenapuun oksalle kuivumaan, jossa se alkoi suoristamaan lentimiään. (Tiesittehän, ettei lepakko pääse omin avuin maasta lentoon.)

Siellä se edelleenkin roikkui puussa pitäen lujasti pienillä jaloillaan oksasta kiinni.
Kävin kaivamassa kasvimaalta perunat ja hain salaatin ja tomaatin jotka huuhtelin lounasta varten. Naskartelija toi valmiiksi peratut ahvenet joten menu oli sillä selvä. Kuljin kuvitellen, aurinko paistoi suoraan liljoihin. Ne hehkuivat kesän lämmössä.

Arjesta tekee juhlan aika. Nyt on kasvimaan tuotteiden aika. Se suorastaan puhisee yltäkylläisyydestä. Perunoiden pesu ulkoportaalla istuen on nautinto, uskokaa pois. Arjen pienet ilot!

Paistetut ahvenet maistuivat hyviltä ja perunat olivat puhtaita ja ah' miten makoisia..Kotikurmeeta parhaimmillaan.

Olin takuulla saanut viime päivinä liikaa aurinkoa, sillä päätin vielä tarttua jokaviikkoiseen hyötyliikuntahommeliin. Ruohonajo. Se on eräänlainen voiman koitos ja työvoitto samassa paketissa. Lämpömittari näytti varjossa 28 astetta ja hikivesi sananmukaisesti lensi kun löntystelin leikkurin perässä pitkin piennarta. Senjälkeen heitin omenapuun oksanhaaraan kasteluletkun ja otin ulkosuihkun, ja järvivesi, oi että se oli lämmintä.
Kävin tarkastamassa mitä lepakolle kuuluu, mutta se oli ottanut Ritolat ja kadonnut taivaan tuuliin.

Kalaan piti päästä, sillä viime aikoina on siimat olleet kireällä. Saatiin iso hauki. Tiedossa lähiaikoina on haukipihvejä. Ei paha.

Alan yhä enemmän rakastaa E. Leinon lyriikkaa. "Kesäyön on onni omanani, kaskisauhuun laaksot verhouu. Tuoksut vanamon ja varjot veen, niistä sydämeni laulun teen.."

Minun arkeni tänään...Pieni lintu