Pieni lintu haastoi meitä kuvaamaan arkeamme. Otin haasteen vastaan. Tänään, kesän ehdottomasti kuumimpana päivänä arki näytti tältä. Aamu mökillä käynnistyy samoin eväin kuin kotona. Mutterikahvia maidolla ja juusto, lehtisalaatti, tomaattivoileipä, eikä tietenkään voi unohtaa aamupuuroa jonka päälle sirottelimme ison kasan mustikoita. Edellisenä iltana suoritimme pelastusoperaation, sillä lepakko oli joutunut hätään, pelastimme sen vesiämpäristä. Naskartelija nosti sen omenapuun oksalle kuivumaan, jossa se alkoi suoristamaan lentimiään. (Tiesittehän, ettei lepakko pääse omin avuin maasta lentoon.)
Siellä se edelleenkin roikkui puussa pitäen lujasti pienillä jaloillaan oksasta kiinni.
Kävin kaivamassa kasvimaalta perunat ja hain salaatin ja tomaatin jotka huuhtelin lounasta varten. Naskartelija toi valmiiksi peratut ahvenet joten menu oli sillä selvä. Kuljin kuvitellen, aurinko paistoi suoraan liljoihin. Ne hehkuivat kesän lämmössä.
Arjesta tekee juhlan aika. Nyt on kasvimaan tuotteiden aika. Se suorastaan puhisee yltäkylläisyydestä. Perunoiden pesu ulkoportaalla istuen on nautinto, uskokaa pois. Arjen pienet ilot!
Paistetut ahvenet maistuivat hyviltä ja perunat olivat puhtaita ja ah' miten makoisia..Kotikurmeeta parhaimmillaan.
Olin takuulla saanut viime päivinä liikaa aurinkoa, sillä päätin vielä tarttua jokaviikkoiseen hyötyliikuntahommeliin. Ruohonajo. Se on eräänlainen voiman koitos ja työvoitto samassa paketissa. Lämpömittari näytti varjossa 28 astetta ja hikivesi sananmukaisesti lensi kun löntystelin leikkurin perässä pitkin piennarta. Senjälkeen heitin omenapuun oksanhaaraan kasteluletkun ja otin ulkosuihkun, ja järvivesi, oi että se oli lämmintä.
Kävin tarkastamassa mitä lepakolle kuuluu, mutta se oli ottanut Ritolat ja kadonnut taivaan tuuliin.
Kalaan piti päästä, sillä viime aikoina on siimat olleet kireällä. Saatiin iso hauki. Tiedossa lähiaikoina on haukipihvejä. Ei paha.
Alan yhä enemmän rakastaa E. Leinon lyriikkaa. "Kesäyön on onni omanani, kaskisauhuun laaksot verhouu. Tuoksut vanamon ja varjot veen, niistä sydämeni laulun teen.."
Minun arkeni tänään...Pieni lintu
Lepakko-ressu, onneksi olitte auttamassa!
VastaaPoistaTosi kiva postaus! Tässä on sellaista mukavaa elämästä nauttimista..) En ole tainnut nähdä koskaan lepakkoa kovin läheltä, vain ilmassa lentämässä.:)
VastaaPoistaLuonnonläheistä kaunista arkea siellä eletään
VastaaPoistaHei hei Batman! Neuvolan liukuoven alareunan välissä nukkui pieni nahkasiipi. Se oli käpertynyt asentoon jolloin ovet pystyivät aukeamaan ja menemään kiinni. Teillä on kaverina pieni roikkuja :)
VastaaPoistaHyvännäköisiä nuo broilerin fileet, tomaatit ja perunat. Nyt tulee nälkä ja yöllä ei pitäisi syödä. Hyvää arkea!
Enpä tiennyt tuommoista lepakoista. Nyt tiedän. Raitapaita fileet ja uudet perunat nam.
VastaaPoistaOnneksi lepakko pelastui!
VastaaPoistaKaikki ulkona tekeminen tekee arjesta juhlaa, huh, ihan järkyttää pelkkä ajatus tulevista sisäkuukausista,..
Arvaat varmaan mistä sait 10 pistettä ja papukaijamerkin?
VastaaPoistaLepakostapa tietenkin ja muutkin kuvat olivat niin täynnä kaunista arkitouhua että se näytti ihan juhlalta. Potut ja kalastuskin, vaikka olenkin niin reppana, etten edes voi virvelöidä, ehkä verkolla paremmin tai rysällä. Piirroskin oli taidokas ja tavoitti hienosti ruohonleikkaajan kuumat tunnelmat:) ja liljat hehkuivat kauniisti.
Kaunis arkikuvaus! Pienet arjen ilot tekevät elämästä juhlaa!
VastaaPoistaHurraa että Batman Ritola pelastui !
VastaaPoistaKaunista.
VastaaPoistaUpeat kuvat! Ihanat maisema ja kalastuskuvat. En tiennyt lepakkojuttua, hyvä kun pelastui:)
VastaaPoistasamanlaista arkea saimme maistaa mökillä eilen: kalaa: ahvenia paistoimme perunoita, tomaattia, kesäkurpitsaa, salaattia, tilliä mökin kasvimaalta ja uusia kypsiä puolukoita pihamaalta.
VastaaPoistaRuohonleikkuu, marjanpoiminta...ehkä viimeinen varsinainen kesäpäivä
Näyttää ihanalta arjelta! Kiireettömältä ja luonnonläheiseltä. :)
VastaaPoistaEnpäs muuten tiennyt lepakosta tuota lentokyvyttömyysasiaa! Täytyykin pitää tämä mielessä, jos löydän joskus maahan eksyneen lepakon. :)
Lepakko varmasti kiittää hyväsydämmisiä Naskartelijaa ja sinua.
VastaaPoistaEikö olekin vaan niin, että juuri tavallinen arki tuntuu juhlalta. ainakin silloin, kun saa massuunsa haukipihviä ja herkuttelee samalla oman maansa potuilla sun muilla "virvokkeilla".
Kaikki pihan askareetkin maistuu, kun niitä saa tehdä omassa tempossaan.