MakroTexin haasteena tänään on harrastus, Minun harrastukseni on luonto. Voiko luontoa harrastaa?
-teen käsitöitä
-luen , piirrän ja pidän painonhallintasessioita jotka päättyvät 1-0 painon voittoon..
Pieni lintu johtaa sivultaan teidän harrastuksienne pariin.
Tossun ohje:
Aamupala on muodostunut vuosien varrella melkoiseksi rutiiniksi. Ilman puuroa ja mutterikahvia en tunne pääseväni liikkeelle (ja huonosti sen jälkeenkään.) Viiliin, jogurttiin ja muroihin olen kyllästynyt, puuroon en. Myllyn iso kaurahiutale on mielestäni paras.
Puuron päällä vaihtelevat vuodenaikamaut; puolukka ja lakka, mustikka ja omena. Mustikkamehu on parasta mitä tiedän, tämän kesän huikea sato salli sen mahdollisuuden.
Paahdettu leipä, yrttitarhasulatejuusto ja mansikka on kesällä voileipäaatelia jos mikä.
Kuusamon savujuusto ja Rubinolaomenaleipä, nam...Ja lisäksi tietysti mutterikahvia, ei paljon paha!
Pieni lintu ja aamupala
Monena syksyinen sää, sen on marraskuu näyttänyt kuvittelijalle. Sää on vaihdellut auringonpaisteesta sateeseen ja välillä on pikkupakkanen puraissut.
Viikottainen kävelyreittini seuraa rautatietä, jossa liikenne on loppunut 80-luvulla. Sen pehmeä ja hiljainen maailma on mieltä hoitava. Viime sunnuntaina puissa roikkuvat pisarat toivat mieleeni tulevat jouluvalot.
Majavaojalla on mielenkiintoista seurata näiden hyvähampaisten touhuja. Ojan yläjuoksulle valmistuu pato ja syötävää talven varalle hamstrataan innokkaasti.
Tämä haapa oli kaadettu radalle poikittain. Haapa on näiden piilossa pysyvien veijareiden herkkua.
Pakkasyön jäljiltä ruusunmarjat ovat kevyessä kuorrutuksessa.
Kotikirkko auringon valaistuksessa.
Arvatkaapas mikä tämä on? Pieni lintu laulaa täällä.
Hiukan pimeäksi olen itseni tänään, aurinkoisena päivänä tuntenut, sillä jo aamuvarhaisesta asti olen siivonnut yhdistettyä liinavaate-vaatekomeroa. MakroTexin haaste pimeä on näin ollen ajankohtainen monella tapaa. Ja sitten kuviin, joita kaivelin innokkaasti kuvakasoistani, eli vanhoilla mennään.
Näin dramaattiseen näkyyn kuvittelija havahtuu ukkosen jyllätessä järven yllä.
Metsän neito Aino kuikuilee minua puun rungosta, ja vaikuttaa kiinnostuneelta kuvailijan touhuistani.
Ilotulituksen kuvaaminen on haasteellista puuhaa pimeällä, palkitsen itseni siivoamisesta pienellä ilotulitteella.
Pieni lintu
Pieni lintu heitti meille haasteen piilossa.
Piilossa, tai ainakin melkein.......Pieni lintu
Nostalginen pläjäys kuvissa tulvii mieleeni.
Aikamatkani lapsuuteen alkaa tästä kuvasta. Muistan silittäneeni salusiinit ja kiinnittäneeni ne ikkunanpielissä oleviin nupeihin kanttinauhan avulla.
Patenttikorkkipulloon kaadoin kannusta oikeaa käsittelemätöntä ja käsittämättömän rasvaista lehmän maitoa, sillä kouluun mentiin omien eväiden kanssa. Koulun jälkeen oman pullon pesu kuului asiaan. Aah tätä nostalgiaa..
Koko elämän kestänyt harrastus lukeminen jatkuu yhä. Mitä olisin ilman kirjojen antamaa sisältöä? Tyhjä huone?
Pieni lintu
MakroTex-haaste
Lokakuun päivät ovat olleet täällä länsirannikolla poikkeuksellisen aurinkoisia, tosin viime päivät olen katsellut niitä ikkunan läpi. Sitkeä flunssa kaikkine oireineen on tullut lupaa kysymättä kylään.
Järven rannalla seesteinen sää näyttää tältä:
Pienen kylämme keskustassa, joen tuntumassa olen kameran kanssa kahden. Ei pöllömpi maisema minun mielestäni.
Samana päivänä vanhan kirkon ikkunan takana kuvaamispuuhissa. Ikkunoiden pullolasivaikutteinen pinta tekee sen takaa peilautuvan syksyisen maiseman satumaiseksi.
Ja kun pakkanen sitten tuli, se tuli kunnolla. Ruusut ja orvokit selvisivät vielä ensimmäisestä pakkasyöstä, mutta kun sama pakkaspoika pärisytteli jäähileistä pussiaan yö, yön perään, nujertui ruusut ja orvokit.
Naskartelija kävi suolla kuvaamassa sen värejä;
Hevoskastanja ei ehtinyt vaihtaa pukuaan syysväreihin kun pakkanen teki selvää jälkeä.
Kasvihuone on tyhjennetty odottamaan ensi kesää, ruusunkiulukat hehkuvat syvää punaa kuin kertoen; älä huoli, tulee uusi kesä ja lämpö, jota niin kaipaat!
Rakkaat blogistelijat ihanaa lokakuuta teille kaikille!
Pieni lintu
