tiistai 17. toukokuuta 2016

Voiko olla pehmeämpää kuin




naapurin kisu, se hiipii kuusiaidan alta luokseni, ja sallii minun silitellä.



Voiko olla pehmeämpää kuin pajunkissa, kun se keväällä pyörein pehmein ja valkoisin palleroin
kutsuu keräämään ja heräämään kevääseen.


Voiko olla pehmeämpää kuin pehmoinen villa, josta näppärästi valmistuu enkeleitä?

Lapsena keräilimme näitä "partasuteja." Muistan sen pehmeän tunnun vieläkin poskellani.

 Kukkineen kauneus on aivan ihmeellistä, sitä koskettaa sormellaan, sen pehmeys valloittaa.


Aivan aineeton, pehmeä sulka on tarttunut puun oksaan. Poimin sen ja suon lämpöisen ajatuksen
sen omistajalle, joka on jo kaukana.


Pehmeisiin aatoksiin meidät johti;
Pieni lintu

15 kommenttia:

  1. Ihanan pehmeitä kaikki, kissa ja pajunkissa vetävät pisimmän korren ja muut briljantteina kakkosina.

    VastaaPoista
  2. Kivoja, erilaisia aiheita pehmeydestä :)

    VastaaPoista
  3. Meilläkin on ihanan pehmeä naapurin kissa, joka käy välillä meitä moikkaamassa :)

    VastaaPoista
  4. Ihastuttava pehmeä-postaus. Ja erilaisia pehmytkuvauksia, kiitos!

    VastaaPoista
  5. Niin kaunista ja niin pehmeää koko ihastuttava postauksesi.

    VastaaPoista
  6. Pehmeä postaus. Minäkin olen partasuteja poskiini taputellut!

    VastaaPoista
  7. Kiitos,upeat kuvat. Tuli paljon pehmeitä muistoja mieleen koiranpennut, kaninpoikaset, karitsat, tupasvillat ja vauvat. :)

    VastaaPoista
  8. Kiitos,upeat kuvat. Tuli paljon pehmeitä muistoja mieleen koiranpennut, kaninpoikaset, karitsat, tupasvillat ja vauvat. :)

    VastaaPoista
  9. Nyt on reilusti pehmeää. Kauniita kuvia.

    T. Täysin arkista

    VastaaPoista
  10. Suloisia kuvia!
    Kaikki sellaisia joita tuntuu hyvältä koskea.
    Kisua silittäisin pisimpään. :)

    VastaaPoista