naapurin kisu, se hiipii kuusiaidan alta luokseni, ja sallii minun silitellä.
Voiko olla pehmeämpää kuin pajunkissa, kun se keväällä pyörein pehmein ja valkoisin palleroin
kutsuu keräämään ja heräämään kevääseen.
Voiko olla pehmeämpää kuin pehmoinen villa, josta näppärästi valmistuu enkeleitä?
Lapsena keräilimme näitä "partasuteja." Muistan sen pehmeän tunnun vieläkin poskellani.
Kukkineen kauneus on aivan ihmeellistä, sitä koskettaa sormellaan, sen pehmeys valloittaa.
Aivan aineeton, pehmeä sulka on tarttunut puun oksaan. Poimin sen ja suon lämpöisen ajatuksen
sen omistajalle, joka on jo kaukana.
Pehmeisiin aatoksiin meidät johti;
Pieni lintu
Ihanan pehmeitä kaikki, kissa ja pajunkissa vetävät pisimmän korren ja muut briljantteina kakkosina.
VastaaPoistaNiin paljon kaunista pehmeää.
VastaaPoistaKivoja, erilaisia aiheita pehmeydestä :)
VastaaPoistaMeilläkin on ihanan pehmeä naapurin kissa, joka käy välillä meitä moikkaamassa :)
VastaaPoistaIhastuttava pehmeä-postaus. Ja erilaisia pehmytkuvauksia, kiitos!
VastaaPoistaNiin kaunista ja niin pehmeää koko ihastuttava postauksesi.
VastaaPoistaPajunkissan pehmeys vie voiton...
VastaaPoistaIhanat kuvat, ihana postaus 💕
VastaaPoistaPehmeä postaus. Minäkin olen partasuteja poskiini taputellut!
VastaaPoistaKiitos,upeat kuvat. Tuli paljon pehmeitä muistoja mieleen koiranpennut, kaninpoikaset, karitsat, tupasvillat ja vauvat. :)
VastaaPoistaKiitos,upeat kuvat. Tuli paljon pehmeitä muistoja mieleen koiranpennut, kaninpoikaset, karitsat, tupasvillat ja vauvat. :)
VastaaPoistaNyt on reilusti pehmeää. Kauniita kuvia.
VastaaPoistaT. Täysin arkista
Varsin pehmeää! :)
VastaaPoistaSuloisia kuvia!
VastaaPoistaKaikki sellaisia joita tuntuu hyvältä koskea.
Kisua silittäisin pisimpään. :)
Kauniita! :)
VastaaPoista