Mustarastas laulaa 2 on blogini nimi. Bloggaaja on valokuvaamisesta ja luonnosta pitävä sosiaalinen erakko. Bloggaaja löytää ajoittain itsestään intohimoisen näpertelijän, tai pujahtaa runon ratsaille. Useimmiten kuitenkin istuttaa mielessään suvaitsevaisuuden sipuleita. Lukee jokaisen kommentin ja vastaa niihin tavalla tai toisella.
tiistai 23. helmikuuta 2016
Väripaletti
Mulla ei ole hajuakaan maalaamisesta, kunhan inspiksen iskiessä on tarvikkeet käden ulottuvilla. Tässä iässä haluaa tehdä kaikkea sellaista, mihin aiemmin ei ollut aikaa. Niinpä piirtämisen sekatekniikalla yhdistän tähän kategoriaan.
Ensiksi tietysti pitää syödä rasiallinen vihreitä kuulia, että saa hyvän värien sekoitusalustan. No sehän ei tapauksessani ole ongelma ensinkään.
Sitten huitaistaan pöydälle lapsilta peritty vesivärilodju, joka on antiikkia, antiikkia!
Lillerikaupasta ostetut sutit eivät kuulu parhaaseen A-ryhmään, mutta ajavat asiansa.
Tämän hankin samalla kun baskerin. Heh-hee!!
No, eihän ole tarkoituskaan näitä seinälle laittaa, mutta takaan, tämä on mielihyvää tuottava harrastus!
Pieni lintu HEEIII!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Noi vanhat värit ovat niin kuvauksellisia - tosi nättiä!
VastaaPoistaMinäkin tykkään. Ovat itsessään taidetta!
PoistaKäsillä tekeminen ja väreillä leikkiminen tekee vaan niin hyvää!
VastaaPoistaMahtava nuo antiikivärilaatikko!
Väreillä leikkiminen on parasta mielen hoitoa mitä tiedän.
PoistaKivaa puuhaa.Aina oppii ja osaa.Hienoa.Kiva väripaletti.
VastaaPoistaOpista en tiedä, mutta luovuus kukkii!
PoistaMaalaaminen ON antoisaa ja kivaa!
VastaaPoistaOn on, antoisaa on ja silkaa iloa!
PoistaVoi ei mikä ihana hyvän mielen postaus! -DDD
VastaaPoistaSanoistasi iloiten!
PoistaHieno! Jos minulta kysytään, vihreät kuulat ovat kamala keksintö :D
VastaaPoistaOnpa ihana että me ihmiset ollaan erilaisia. Sinä et pidä vihreistä kuulista. Minä suorastaan rakastan niitä!
PoistaVihreiden kuulien iso ystävä ilmoittautuu, tosin saan rajattua pakkomielteen joulun aikaan. Vaan eipä ole tullut mieleenkään miten fiksu muovihärpäke pakkauksessa onkaan..
VastaaPoistaKyl mullakin joulun aikaan yleensä herkkuhetket rajaantuu, mutta joskus onnistaa ja kaapista tulee ulos paljon vihreetä kera ison hymyn.
PoistaTiedätkö millainen on vihreiden kuulien oikea syöntitapa?
Ihana postaus. Tärkeintä todella on tehdä sitä, mihin ei aikaisemmin ollut aikaa, mitä ei ennen uskaltanut ja ennen kaikkea sitä mitä ennen ei osannut. Osata ei tarvitse vieläkään, mutta oppiminen ja uuden yrittäminen on HAUSKAA!
VastaaPoistaIhanaa löytää kaltaisiaan immeisiä täältä. On hauskaa saaada kulkea yrittämisen ja joskus onnistumisenkin ihanaa polkua.
PoistaHieno vastaus! Käsillä tekeminen on niin antoisaa :)
VastaaPoistaNiin on.
PoistaIhana postaus! Huumorisi ja kauniit kuvat, kiitos!<3
VastaaPoistaKiitos Taina Koo
PoistaIhana, hauska postaus tarinoineen ja kuvineen. Tästä tuli hyvä mieli.
VastaaPoistaT. Täysin arkista
Ja minulle tulee hyvä mieli kun luen kirjoittamasi tekstin.
PoistaKirjaimellisesti väripaletin äärellä :)
VastaaPoistaKirjaimellisesti
PoistaHienot väripaletit ja kuvat
VastaaPoistaTodella kauniisti kuvattu! Minä en ole vielä sisäistänyt maalaamisen mukavuutta..
VastaaPoistaHieno taulu tuli. Mulla on myös lasten hylkäämiä värinappeja ja siveltimiä. Pitäis kokeilla, taitaa taidot loppua niiden vihreiden kuulien syönnin jälkeen.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaPitäisipä vuosien jälkeen kaivaa värit esille ja katsoa saako vielä jotain jälkeä aikaiseksi. Vihreät kuulat jätän kyllä muille ;)
VastaaPoistaKiva postaus aiheesta.
VastaaPoistaHieno väripaletti.
VastaaPoistaVäripaletti todella käytössä eikä vain pelkästään kuvattavana.
VastaaPoista