Uneton

Unettomina öinä pyörin sängyssä kuin vipperä, hikiset lakanat ovat rullalla ja mieli tekee huikeita ajatuskierroksia. Kuka koskaan on unettomuutta potenut, tietää mistä puhun.
Ei auta makuuhuoneen tuuletus, ei mitkään muutkaan vippaskonsti, jota terveysalan julkaisut huonounisille tarjoavat. Täytyy vaan tyytyä omaan levottomaan päähänsä, sillä vaihtopäitä ei ole tarjolla, ja entäs jos olisikin ja sattuisi saamaan vielä huonomman vaihdossa?
Leikki sikseen.

Mitä sitten teen, kun unettomana pyörin ympyrää? Mielikuvittelen. Kaikki tuntuu ajatuksen tasolla olevan öisin mahdollista. Viime yönä kuvittelin miten naskartelija tekee minulle uuden sohvan olohuoneeseen ja minä siihen jo tyynyjä ompelemaan. Sohva valmistui mielikuvissani valkoisesta melamiinista. Se huoliteltiin koivuviilulla. Patjan päällistä ompelin vauhdikkaasti, miltei kuulin Singerin surinan. Valkomusta sohva näytti unelmien täyttymykseltä, niinpä olin miltei pettynyt aamulla kun katsoin ruskeaa vanhaa sohvaamme, joka on palvellut liian kauan. Järjestyksessä toisen sohvanpäällisen nurkat repsottavat ikävästi. Siitä vaan tuntuu olevan hankala luopua. Sohva on kuin perheenjäsen, joka on muotoutunut selkämme mukaiseksi teeveen katselupaikaksi.

Joinakin öinä saan kuningasidean. Mielikuvakirjoitan elämäni huikeimman runon/tai kirjoituksen blogiini. Öisin sanat löytyvät helposti ja kiinnittyvät toisiin sanoihin kuin itsekseen, niinpä nousen töhertelemään ydinsanat yöpöydällä olevan lehden kulmaan. Niistä sitten aamulla muotoilisin kirjallisuuden klassikon. Aamulla sanat ovat käsittämätöntä ulkomongoliaa ja kuningasajatus on kadonnut sinne minne unenikin, niin luulen.

Aamuvirkku mieheni ei saata ymmärtää miksi hänen "elämänsä valo" on aamuisin kuin sammunut lamppu? Mies herää viiden aikaan. Hakee lehden, tekee lenkin, keittää puuron ja kahvit ja kun vihdoin viimein kokoan itseni, tai sen mitä minusta on jäljellä pystyasentoon, hän toivottelee hyvät huomenet. Oi miten mielelläni minäkin olisin hyväuninen aamureipas tytteli.

Näitä tällaisia aatoksia oli mielessä päivälenkin aikaan. Jaan ne kanssanne lenkkipolun kukkien kera. Kaikesta huolimatta, hyvää tätä päivää!