Kadulla

Kun asuu maaseudulla pienessä kylässä, ei kadulla kuvaaminen ole kovin tavallista. Silloin harvoin kun kaupunkiin eksyy, sieltä haluaa nopeasti pois. Kuvaaminen ei tule mieleen. Päätäkin särkee ja väsyttää. 
"Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria" lauloi aikoinaan Anna Hanski, vai oliko se niin? Kaikissa kaupungeissa ei kadut ole pitkiä eikä suoria, eikä leveitäkään sen puoleen, mutta maalaistytölle aikasmoinen elämys tallustella pikkuruisen kaupungin ahtailla kujilla lomamatkalla.

Vastapainoksi kotikyläni vanha kivisilta ja tunnelmallinen pikkutie. aivan kylän keskustassa.

Pieni lintu

Vastavärit

Makro-Texin haaste vastaväreistä ei olisi voinut tulla parempaan aikaan. Juuri Lapista kotiutuneena värit vielä soljuvat ja lämmittävät matkustajan mieltä. Kotona odottivat kukkivat ruusut ja mennyttä kesää muistelen kolmannessa kuvassani pienellä syksyisellä ripauksella ryyditettynä.

"Ei voi olla totta, ei voi olla totta", höpisin itsekseni Mantojärven rannalla Utsjoen kunnassa kun kuvasin eteeni avautuvaa maisemaa. Pysytysuoraan kuvan kuviteltuani näin enkelin.

Kotona tervetulleeksi toivotti kasteinen ruusu ja sydämeni oli pakahtua kukan kauneudesta.

Kiitos Pieni lintu ihanasta haasteesta.

Syyskuu

"Muistatko syyskuun, sen kultaisen syyskuun, kun tuuli hiljaa tuuti viljaa.."

Syksy tuoksuu, sen tuntee nenässään kun aamuvarhaisella hiipii kasteisella nurmella ja poimii puusta kypsyneen omenan.
Syksy värjää maiseman, sen huomaa liikkuessaan keltaiseksi kypsyneen viljapellon laidalla.
Syksy on kaksi vanhaa varista nuokkumassa pellon laidalla.
Syksyn tuntee myös mustarastas luissaan ja ytimissään. Paljaat jalat on verhottu villasukkiin, sillä illan viileys on hiipinyt kammariin.
Syksy on myös säänvaihteluita tiheässä tahdissa.

Syksy kypsentää artisokat, kurpitsat,

Syksyinen auringonkukka

Koulut ovat alkaneet, pikkuiset ekaluokkalaiset vaeltavat liikenteen seassa. 
Myös tämä pikkuinen vaelsi äitinsä perässä, pysähtyen aina kun äiti antoi siihen esimerkin.

Mutta mitä näet tässä kuvassa?

Pieni lintu laulaa syksystä täällä.

Joinakin päivinä arki on kuin juhlaa..

Pieni lintu haastoi meitä kuvaamaan arkeamme. Otin haasteen vastaan. Tänään,  kesän ehdottomasti kuumimpana päivänä arki näytti tältä. Aamu mökillä käynnistyy samoin eväin kuin kotona. Mutterikahvia maidolla ja juusto, lehtisalaatti, tomaattivoileipä, eikä tietenkään voi unohtaa aamupuuroa jonka päälle sirottelimme ison kasan mustikoita. Edellisenä iltana suoritimme pelastusoperaation, sillä lepakko oli joutunut hätään, pelastimme sen vesiämpäristä. Naskartelija nosti sen omenapuun oksalle kuivumaan, jossa se alkoi suoristamaan lentimiään. (Tiesittehän, ettei lepakko pääse omin avuin maasta lentoon.)

Siellä se edelleenkin roikkui puussa pitäen lujasti pienillä jaloillaan oksasta kiinni.
Kävin kaivamassa kasvimaalta perunat ja hain salaatin ja tomaatin jotka huuhtelin lounasta varten. Naskartelija toi valmiiksi peratut ahvenet joten menu oli sillä selvä. Kuljin kuvitellen, aurinko paistoi suoraan liljoihin. Ne hehkuivat kesän lämmössä.

Arjesta tekee juhlan aika. Nyt on kasvimaan tuotteiden aika. Se suorastaan puhisee yltäkylläisyydestä. Perunoiden pesu ulkoportaalla istuen on nautinto, uskokaa pois. Arjen pienet ilot!

Paistetut ahvenet maistuivat hyviltä ja perunat olivat puhtaita ja ah' miten makoisia..Kotikurmeeta parhaimmillaan.

Olin takuulla saanut viime päivinä liikaa aurinkoa, sillä päätin vielä tarttua jokaviikkoiseen hyötyliikuntahommeliin. Ruohonajo. Se on eräänlainen voiman koitos ja työvoitto samassa paketissa. Lämpömittari näytti varjossa 28 astetta ja hikivesi sananmukaisesti lensi kun löntystelin leikkurin perässä pitkin piennarta. Senjälkeen heitin omenapuun oksanhaaraan kasteluletkun ja otin ulkosuihkun, ja järvivesi, oi että se oli lämmintä.
Kävin tarkastamassa mitä lepakolle kuuluu, mutta se oli ottanut Ritolat ja kadonnut taivaan tuuliin.

Kalaan piti päästä, sillä viime aikoina on siimat olleet kireällä. Saatiin iso hauki. Tiedossa lähiaikoina on haukipihvejä. Ei paha.

Alan yhä enemmän rakastaa E. Leinon lyriikkaa. "Kesäyön on onni omanani, kaskisauhuun laaksot verhouu. Tuoksut vanamon ja varjot veen, niistä sydämeni laulun teen.."

Minun arkeni tänään...Pieni lintu

Elokuu

Elokuun lämmössä itseään hellinyt mustarastas on iloinnut kauniista päivistä ja kaivannut valoisia öitä. Valokuvien runsaudesta  kärsivä kuvittelija plaraa niitä ees-taas ja miettii elokuun retkiä. 

Elokuussa harrastettiin vetouistelua:

Tehtiin suoretkiä aamuisin auringonnousun aikaan.

Tehtiin veneretki yli järven linnuistaan ja monipuolisista kasveistaan kuululle kosteikkoalueelle.

Ensin järven yli, ja lopuksi oltiin perillä kuvaamassa.

Lumme

Marjastuksen ja sienestyksen lisäksi on kasvimaa ja huone alkaneet tuottaa mukavasti satoa. Elokuun värikkyys lumoaa ja ravitsee .

Hyvää elokuuta kaikki rakkaat kanssa bloggaajat! Pieni lintu on täällä.

Ruohonjuuritasolla

Ensimmäinen ajatus aiheeksi on oppia katsomaan maailmaa pienen lapsen silmien korkeudelta. Ruohonjuuritasolla. Joten kumarruin tutkimaan, miten ihmeellinen tämä maailma jossa elämme, onkaan. 
Aamun valossa kylpevä suo, antaa katsojalle enemmän, monin verroin enemmän kuin osaa odottaa.

Ritariperhonen saattaa piipahtaa tervehtimään sinua.

Veneretkellä havaitset kaikki vihreän lukemattomat auringossa kylpevät värit.

Näet sudenkorennon joka on pysähtynyt lumpeen lehdelle lepäämään.

Lounaan paketointipuuhissa oleva hämis tekee aina vaikutuksen kuvajaan..

Tasaisen vihreä kaislamatto verhoaa laajat alueet kosteikoilla.

 Mökkipihan lukemattomat sudenkorennot välkehtivät auringonpilkkujen osuessa niiden siipiin. Jotkut pitävät takkini väristä. Useampi laskeutuminen takilleni on tullut vuosien varrella kuvatuksi.

Ruohonjuuritasolla elämä on ihanaa..

Purtojuuri kasvaa järvien rannoilla. 

Hyvää elokuuta te ihanaiset jotka vierailette blogissani ja jaksatte jättää terveisenne, teistä iloitsen!

Pieni lintu

Ylöspäin..

"Yhä ylös yrittää katolle hän kiipeää" laulettiin pieni nokipoika laulussa. Nyt katsotaan ylöspäin.

Nämä korkealle katsovat pakottavat nostamaan katseen suuntaa ylöspäin.

Pieni lintu