Silloin kun aihe

on vapaa, huomaa, että vapaus on rajaton: kuvaisinko uutta, vanhaa, ulkona, sisällä, turvautuisinko vanhoihin kuviin, vai mitä oikein tekisin? Yhden kansion kuvat sisältävät sekalaisia otoksia, joita olen joskus ajatellut laittaa blogiini sanojen jatkeeksi. 

Reposaaren rannalta löysin kauniin kivisen rakennelman, en osaa kertoa siitä tarkemmin, mutta klik lauloi kamera.

Kotikylän reunamilta löytyi toinen kivestä valmistettu, arvoitus on senkin tarkoitus.

Mökkirannassa kuvattua vettä, ja kivi. Kuvassa voi nähdä vaikka mitä kun tarkemmin katsoo.

Vesi kuva 2, kuvattu lehdettömien puiden aikaan keväällä.

Olemisen sietämätön keveys.

Syyskuinen sunnuntai auringonlaskun aikaan meren rannalla.

Pieni lintu

Ei olisi kivaa olla julkkis...

Tuppaa muutenkin ihmisten kuvaaminen väistyneen luontokuvien tieltä. Joskus huomaan tulleeni yllätetyksi. Hartaasti tihrailin mökin porraspuulla kuvattavaani ja vasta kotona koneella huomasin...  

tulleeni yllätetyksi. Tämä Sarvijaakko herätti kuvaajan vaistoni eloon. Tiedättekö "hänen" oikean nimensä?
Mukavaa lauantai-iltaa kaikille vierailijoille!

Oranssi

Pieni lintu kokoaa meidät oranssin äärelle. En ole ihan varma, haittaako harmaakaihi värisilmääni, mutta hirmuisen vaikeaa oli aiheesta kuviksi keksiä. Nämä kolme kulkeutuivat mukana mökiltä kotiin ja voitte uskoa, yritin parhaani:

Vanha pinnatuoli, edellisen "emännän" jäämistöä on ennenkin pelastanut minut oranssin pulasta. (Jos tämä nyt oranssia edes on.)

Toinen vaihtoehto makroväriksi on kastelukannu, vuosia hyvin palvellut muovitötsä, jota näköjään on paikkailtu ilmastointiteipillä.

Tämän olen valmistanut hääpäivälahjaksi miehelleni, jonka kalastus harrastus koukutti minut piirtelemään. Paikallisesta järvestä, ei tällaisia paratiisisinttejä tapaa, mutta ehkä sukellusta kaukomailla eli merillä harrastavat, saattavat moisia saada näköpiiriinsä.

Suokaatten anteeksi olen viihtynyt tänään liikaa auringonpaisteessa, joten on viisainta lopettaa kirjoittaminen tähän ja lähteä virtuaalimaailmaan kuikuilemaan.

Heinäkuu

Heinäkuussa
heinän tuoksu, tuulen juoksu, 
tuulispäänä,

Heinäkuussa
pienet linnut pesästänsä, lentelevät
yksinänsä.

Heinäkuussa
kuvittaja, riippukeinuun
nukahtaapi.

Heinäkuussa
kuvittelee et on lapsi jälleen
maalaa kynnet punaisiksi
siksi
siksi.

Auringon pehmittämä, sateen kastelema, tuulen kuivattama, Kuvittelija jättää vastuun tekstin ymmärtämisestä lukijalle! Hiiop!

 Pieni lintu on täällä!

Asetelma

Kameran kanssa luonnossa kulkeva, ei voi kuin ihailla luonnon taitavaa asetelmallisuutta. Värien harmoniaa, eli Wikisanakirjaa lainaten: "toisiinsa yhteydessa olevien asioiden muodostamaa kokonaisuutta."

Hyvää heinäkuun ensimmäistä päivää toivoo auringonpaisteesta tänään nauttinut Kuvittelija.

Pieni lintu

Tuoksu / haju

Tänään alkavalla haasteviikolla kuljetaan herkistynein aistein. Kesä onkin tuoksuja tulvillaan. Varsinkin sateen jälkeen, jota ainakin täällä lännessä on saatu kokea yltäkylläisesti, se on virittänyt kuvaajan tuoksujen ihmeelliseen maailmaan. Sauna ja vihdan tuoksu on kesän parasta antia.

Kielot kukkivat par' aikaa ja tuulet kuljettavat niiden tuoksua mukanaan.

Syreenit kukkivat myös ja niiden tuoksu on yksi parhaista tuoksuista, ellei paras.

Mansikan kypsymistä odotellessa muistelen viime juhannuksen Mansikka- Britaa. Ei hassumpi herkku!

Kuvittelija rohkaisi itsensä pulahtamalla tänään järveen. Kaikkien tuoksujen keskellä kokemus oli loistava.

Pieni lintu kuljettaa mukanaan lisää ihania ja erilaisia tuoksuja.

MakkroTexin aihe on

Terävä

Jos teista kukaan on milloinkaan harrastanut vetouistelua, takuulla terävä on tutuksi tullut.

Näillä terävillä, jos ei ole saatu kalaa, on nostettu järven pohjasta ajopuita ja muuta sinne joutunutta sälää.

Milloin ne ovat tarttuneet vaatteisiin, käsiin ja joskus jopa kalastajien hattuunkin...

Viehelaatikossa ne tarttuvat toisiinsa kiinni yhdeksi sekasotkuksi, joita selvittelemään tarvitaan itseäni rauhallisempi harrastelija.

Joskus kun kala on syönnillä vieheeseen tarttuu aikasmoinen vonkale ja kalaruoka on turvattu jopa viikoksi kerrallaan.

Oikein hyvää Mittumaarin aikaa teille rakkaat kanssasisaret toivoopi Mustarastas!

Pieni lintu laulaa täällä