Haasteen haasteellisuus saa minut pohtimaan, täyttääkö seuraava kuva haasteen ehdot?
Sibeliusmonumentin alla seisoin ja olin niskani nyrjäyttää, kun halusin tutustua kohteeseen perusteellisesti.
Kesällä kerran ikkunan lasiin piirtynyt kuva. Mutta mitä muuta kuvassa näet?
Lasi on kiehtovan kaunis materiaali taitajan käsissä.
Salaperäisen kaunis kudelma. Miten linee hämis osannut ilman ohjetta?
Luonto muovaa hämmästyttäviä "puhalluksia." Makasin jäällä ja kuvasin näitä alkutalven ihmeitä.
Tervehdys Pieni lintu ja kaikki te jotka täällä vierailevat!
Mulla ei ole hajuakaan maalaamisesta, kunhan inspiksen iskiessä on tarvikkeet käden ulottuvilla. Tässä iässä haluaa tehdä kaikkea sellaista, mihin aiemmin ei ollut aikaa. Niinpä piirtämisen sekatekniikalla yhdistän tähän kategoriaan.
Ensiksi tietysti pitää syödä rasiallinen vihreitä kuulia, että saa hyvän värien sekoitusalustan. No sehän ei tapauksessani ole ongelma ensinkään.
Sitten huitaistaan pöydälle lapsilta peritty vesivärilodju, joka on antiikkia, antiikkia!
Lillerikaupasta ostetut sutit eivät kuulu parhaaseen A-ryhmään, mutta ajavat asiansa.
Tämän hankin samalla kun baskerin. Heh-hee!!
No, eihän ole tarkoituskaan näitä seinälle laittaa, mutta takaan, tämä on mielihyvää tuottava harrastus!
Pieni lintu HEEIII!
Kokoan kokoon k-alkuisia kuvia.
Kirjosiepon koti
Kirkko, kuuset ja koivu
Kämmenellä ei pelkää lintunen
Koiruli
Kilpisjärvi
Kalle nukkuu kissanunta
Juopa seurakseni kupillinen maitokahvia!
Hei pieni lintu
Aamulla heräsin sateen rummuttaessa ikkunaan. Onpa tosiaankin pidellyt säitä laidasta laitaan. Ei ehtinyt kunnolla pakkasista toipua, kun piti hakea liukuesteet kenkiin jääkeleille ja ikkunanäkymästä päätellen ne saa tänään jo poistaa.
Kevättä pukkaa, ainakin tintit ovat musisoineet keväisesti. Ne taitavat sään armoilla eläneenä helpommin sopeutua nopeisiin sään vaihteluihin. Alkukuun kuvat mökkirannalta ovat talvisia ja korkeintaan keväisiä helottavan auringon ansiosta.
Helmikuu
Iloisia helmikuisia hetkiä teille jotka vierailette sivuillani.
Kiitos pieni lintu haasteesta!
on Makrotexin haaste.
Kuljen kellopolkua,
kapeaa ja kaitaa
mieltäni se liikuttaa
mitä tulla taitaa?
Mieleen tämän bloggajan
aiheeksi kun lintunen
kellon laittaa taitaa.
Kylläpä runo ontuu, eikä perinteisemmästä päästä ole kellokaan.
"Aisakello helkkää, loistaa tähdet kuu, riemua on pelkkää, hymyyn käypi suu."
Pieni lintu
on Makrotexin aihe tänään alkavalla haasteviikolla. Tasainen harmaa arki tuntuu mukavalta elää. Harmaa on myös jossain määrin lempivärini, tarkistin komeroni sisällön! Harmaita ovat kuvanikin, plarattu esiin vanhoista harmaista kansioista, jotta pääsisi pian neulomaan siniharmaata villahametta joka nyt juuri koukuttaa, ei kun neulottaa.. Siis harmaa,
Harmaata kivissä, kuvattu Helsingissä joskus männä vuosina.
Kiviä meren rannalla Reposaaressa ja pieni vihreä tupsu virkistämässä kuvaa.
Kiviä ja keloa kuvattu Lapissa.
Kuura peittää vanhan kirkon ja puut kotipitäjässäni.
Pieni lintu
Tammikuun tuima pakkanen on opettanut kerrospukeutumisen kaikki niksit. Michelinukon liikkeelle lähto purevissa pakkassäissä tuli mieleen kun taapersin kotijärven jäällä. Jos pikkuisenkaan tuntee tuulenviriä, järvellä sen vaikutus on moninkertainen.
Mutta varustautuminen ja liikkeelle lähtö on vaivan arvoista. Oi mitkä värit voi bongata taivaalta.
Kevyt pakkaslumi kuorruttaa talven törröttäjän.
Ennen lumen tuloa löytyi tuulisilta rannoilta upea kokoelma jäisiä soittimia.
ja rumpupalikoita
Mökkipihan vanhat omenapuut olivat keränneet oksilleen lumien taakan.
Kun sormet olivat jäässä oli korkea aika laittaa pillit pussiin ja hipsiä uunin kupeelle lämmittelemään. Pieni lintu sirkuttaa tammikuussa.
Ihanaista talviaikaa toivottelee Kuvittelija!
