Mustarastas laulaa 2 on blogini nimi. Bloggaaja on valokuvaamisesta ja luonnosta pitävä sosiaalinen erakko. Bloggaaja löytää ajoittain itsestään intohimoisen näpertelijän, tai pujahtaa runon ratsaille. Useimmiten kuitenkin istuttaa mielessään suvaitsevaisuuden sipuleita. Lukee jokaisen kommentin ja vastaa niihin tavalla tai toisella.
tiistai 9. joulukuuta 2014
Joulukuu
On Makrotexin tämänkertainen haaste.
Joulukuuhuni on sisältynyt iloja, mutta myös surua. Kuvina se näyttäisi jotakuinkin tällaiselta:
Naskartelija toteutti suunnittelemani jouluisen kynttelikön. Huopasydämiä neulahuovuttaessani, myös oma sydämeni jäi kiinni, joten tuolla se nyt kuikuilee ikkunasta ulos ja laillani odottaa edes pikkuisen valkenevaa joulua.
Kuusikin on jo tuotu pihapiiriin, se ei tosin ole tämä jota ihailin kävellessäni metsässä.
Joulukortit on kirjoitettu ja postitettu, joten kerrankin olen ollut ajoissa. Korttien tekeminen on huomattavasti hauskempaa, kuin osoitteiden kirjoittaminen.
Itsenäisyyspäivää on juhlittu linnassa ja kodeissa monella eri tavalla. Olen saanut koko ikäni viettää itsenäisessä maassa, josta olen kiitollinen.
Paljon sulatettua sokeria ja palaneita sormenpäitä jäi muistoksi tästä "Pisa"-kokeilusta. Ensi jouluna jos Luoja suo, pöytääni päätyy perinteinen mökki.
Isosyssi kävi kylässä. Toi tullessaan pikkusysterille puisen auton jota katsoessani en voi hymyilemättä olla. Hellyttävä.
Ihan kaikille ihanaa joulun alus aikaa toivotteleepi kirjoittaja.
Tänne kannattaa klikata.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ikävä kuulla, että elämääsi on kuulunut surua. Lämmin halaus! <3
VastaaPoistaJotkut teistä sanovat: ”Ilot ovat surua suurempia.” Toiset sanovat: ”Ei, suru on suurempi.” Mutta minä sanon teille, ne ovat erottamattomat. Ne tulevat yhdessä ja jos toinen istuu yksinään kanssasi pöydän ääressä, muista, että toinen nukkuu vuoteellasi. (Kahlil Gibran)
VastaaPoistaKateellisena katson: joulukortit valmiina ja lähteneet. Meillä ei vieläkään kortit OK. kosksa kirjoitamme joulukirjeen, mutta ei sekään ole vielä aloitettu ja hankalaa ne osoitteet...
Totta, korttien tekeminne on paljon hauskempaa kuin osoitteiden kirjoittaminen.
VastaaPoistaKaunis kynttelikkö, Naskartelija on taitava, kuten myös sydämet huovuttanut tekijä!
Surua, kyllä, surujen syksy.
Voi, kuinka hieno kynttelikkö! Meillä mies hoitaa joulukortteihin osoitteet, työnjakoa.;) Iloisempia joulukuun päiviä!<3
VastaaPoistaEmme voi aina välttyä surultakaan. Niin se vain on.
VastaaPoistaKorttien kanssa olen myöhässä, enkä taida saada itse tehtyäkään nyt kortteja, ne metsähommat, ne metsähommat. Iltaisin olen liian väsynyt, mutta olen samaa mieltä, osoitteiden kirjoittaminen ei ole kovin hauskaa.
Sydänkynttelikkö on tehty lämmöllä.
Voi miten kaunis sydänkynttelikkö, olette te taitavia! Ja piparkakkutalo, tuli muumit siitämieleen. Valoisampaa tulevaa aikaa toivottelen.
VastaaPoistaOlet ollut ahkera joulukorttien kanssa. Minun täytyy tyytyä ostettuihin, kun aika ei riitä tälläkertaa korttien tekoon.
VastaaPoistaHieno joulukynttelikkö. Mukava joulutunnelma kuvissasi
VastaaPoistaKiitos.Myös sinulle.Kauniit ja jouluntunnelmaiset kuvat.
VastaaPoistaBlogissasi saa kurkistaa kauniiseen jouluun. Tavaroissakin on tarina, sen huomaan tänä jouluna, kun keskityn hävittämään tavaroiden ohella aina pienen palan sydäntäni.
VastaaPoistaTuo punainen autosi etenkin koskettaa minun sydäntäni. Ja nuo punasiet sydämet Sydämellistä joulua naapurikuntaan...
Kynttelikkösi on hellän ihana. Kivaa, että semmoinen Naskartelija asuu teillä. Itse toteutin korttien osoitepuolen jo toisena vuotena niin, että ostin tarralappuja ja tietokoneella kirjoitin, tuli siistimpää. Kauniit tunnelmalliset kuvat!
VastaaPoistaKäteviä käsistään koko perhe. :) Joulukuu on muutamina vuosina myös minulle ikävän ja surun aikaa.
VastaaPoista