Makrotexin aihe tänään alkavalla haasteviikolla on kirja.
"Miten kaiken ympäri piirtäisin arjen rajan."
Kirjoja olen lukenut varmaan aina, tietenkin sen jälkeen kun olin oppinut lukemaan. Mutta todellinen löytö kirjojen maailmaan tapahtui kolmekymppisenä kun ystäväni kuljetti minut runojen luokse, siteeraamalla pätkiä runoista ja tuomalla kirjoja luettavakseni. Huomasin löytäneeni elämän mittaisen ystävän, runon. Runon joka jakaa iloni ja suruni. Joka piirtää muutamin sanoin tunteeni tosiksi, epäilykseni uskoksi, tunneköyhyyteni rakkaudeksi. Joka opettaa minut katsomaan, kuulemaan, ja tuntemaan.
"Miten kaiken ympäri piirtäisin arjen rajan."
Eino Leinosta se alkoi. Jatkuen Helena Anhavaan ja lopuksi haaroittuen tämän- runon- kuulla- kirjasta monille Rasoille, Sarkioille ja Paloheimoille, unohtamatta Shakespeareakaan.
"Miten kaiken ympäri piirtäisin arjen rajan?"
Kiitos pieni lintu!
Ilman kirjoja elämä olisi tylsää ja ikävää - runot usein lohduttavat
VastaaPoista"Miten kaiken ympäri piirtäisin arjen rajan?" Haasteellinen pohdittava. Saattaa olla, ettei vastausta löydykään. Tulee mieleen ajatus - ollako vaiko ei olla.
VastaaPoistaRunouden minä myös olen löytänyt. Lähes joka kirjastokäynnillä löydän jotain uutta, mutta aika ajoin palaan "vanhoihin" runoilijoihin.
Kiitos sinulle osallistumisesta! <3
VastaaPoistaKirjat ovat henkistä pääomaa sanoi mummo.
VastaaPoistaRunojen maailma on rajaton, aina lähellä. Usein riittää yksi kirjan runo hetken rauhoittumiseen,
VastaaPoistaMilloinkahan minä innostun runoista?
VastaaPoistaMiten paljon kirjat piristävätkään elämäämme.
VastaaPoistaRunojen säkeet blogeissasi ovat yksi niistä asioista, joiden avulla olen tutustunut sinuun.. Runo kertoo lukijastaan.
VastaaPoistaRakastan runoja, Helena Anhava on yksi minunkin suosikeistani. Heli Laaksonen on suosikkini nykyrunoilijoista.
VastaaPoistaIhania runoja, kauniita ajatuksia... Runon siivin moni asia tulee helpommin kerrotuksi.
Kivasti kuvattu nämä runoaarteet. Runot ovat kulkeneet proosan ja esseiden rinnalla nuoruudessani aika paljonkin, nyt on tullut runoton aika ja ne pölyttyvät usein alkovin hyllyllä. Ehkä joskus käteeni tarttuu Pablo Neruda, Anhava (siis Tuomas) suomentamat haikut tai Leinon Eino. Sarkia taitaa yllättäin runohyllyltä puuttua, vaikka hänella on niin koskettavia runoja.
VastaaPoista