keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Kulkijansa Lappi lumoaa




Sinä olet Lapinhullu!
Olisinko uskonut, jos minulle noin runsas kymmenen vuotta sitten olisi tarjottu tätä väittämää. No en takuulla. Minähän rakastan valoa aurinkoa, lämpöä, samettisia öitä ja hehkuvan kuumia päiviä. Rakastan kuumaa hiekkaa ja kävelyä meren rannalla. 

Mikä sitten on muuttunut?
Minä kävin Lapissa. Vastasin kyllä, kun minulta kysyttiin haluanko lähteä Lappiin. Näin aprikoivat katseet, kun silmäilivät, onko päätökseni lähtöön varma. Halusin näyttää heille, että ennakkoluulottomana tutustun mielelläni uusiin paikkoihin ja ihmisiin. Mutta etenkin halusin tietää, mikä juttu se on mistä ympärilläni vouhottavat. Lappi sitä ja Lappi tätä. Ja outoa taikaa ja vaikka mitä. Revontulet ja porotokat, tunturit ja tulistelut. Nytpä nähdään, aattelin.

Ensimmäinen Lapinmatkani suuntautui Kilpisjärvelle. Hyvä sanoivat ystäväni, aloitit oikeasta paikasta.
Ja se oli kerrasta kiinni. Ehkä kysytte mikä. Vastaan: En tiedä, sillä vaihtoehtoja on paljon, enkä ole varma onko se oikea vastaus edes näissä. Lumo. Voima. Valo. Hiljaisuus. Taivas. Maa. Tunturit. 
Sillä siellä on hyvä hengittää. Kiire jää taakse.

Tämän vuoden matka suuntautui Inarin Nellimiin. Päätin tarkkailla itseäni. Ikään kuin katsoisin minääni ulkopuolisin silmin ja silti arvioisin sisäistä maailmaani. Taaskaan en saanut Lapin ytimestä otetta, en ainakaan samanlaista, millaisen otteen Lappi sai minusta, jälleen kerran. Kaikki ne ihanat Lapista tehdyt laulut ovat totta joka sanaltaan. Se on kaunis ja vertaamaton, vaarat huippujen kaukana hohtaa, ruska loisteessaan kuin satu on...

Nyt kun matka on takanapäin, pyykit on pesty ja kuvakirjakuvat lähetetty Ifolorille kirjaa varten voin rauhallisesti todeta; olen Lapinhullu. Olen sitä, vaikka tykkäänkin maata hyvässä sängyssä, syödä toisten valmistamaa ruokaa ja saunan jälkeen väsyneenä kellahtaa lämpöiseen sänkyyn. 

Kalevi Leppänen kuvaa osuvasti kirjassaan Lapinhullu, tarinoita Lappiin rakastuneista meitä, jotka niin monella eri tavalla olemme joutuneet Lapin lumoon. Haluan kuulua tähän joukkoon, olen Lapin hullu.

"Mä elämästä laulan, oonhan suomalainen."



4 kommenttia:

  1. Autius, hiljaisuus, koskemattomuus. Värit. Nähdä kauas. Voisin kuvitella hurahtavani minäkin. Ainakin silloin, kun ei ole itikoita riesana.

    VastaaPoista
  2. Lappi osaa lumota. Sen olen minäkin saanut todeta jo vuosikymmeniä sitten ja otteessaan pitää.
    Taisit käydä Pielpajärven erämaakirkollakin? Sillä paikalla on aivan erityinen paikka sydämessäni.

    VastaaPoista
  3. Sen se joka kerta tekee. Nyt jo suunnitelmissa uusi matka.

    VastaaPoista