Kesä

MakroTex-haasteen aiheena on kesäkuu.

Eilisen kesäkamerakierroksen satoa;

Mökkitiellä kasvava heinää, sammalta, ja kuusen neulaset peittävän askelten kaiun.

Oravanmarja kukkii metsän siimeksessä.

Vesi ehti lämmetä jo uimakelpoiseksi, viilennyt sää jäähdyttää takuulla veden lämpötilaa.

Puolukan kukinta on runsas. Toivottavasti suotuisat ilmat takaavat hyvän puolukkasadon.

Oikein hyvää kesää kaikille immeisille toivottaa mustarastas!

Voiko olla pehmeämpää kuin

naapurin kisu, se hiipii kuusiaidan alta luokseni, ja sallii minun silitellä.

Voiko olla pehmeämpää kuin pajunkissa, kun se keväällä pyörein pehmein ja valkoisin palleroin
kutsuu keräämään ja heräämään kevääseen.

Voiko olla pehmeämpää kuin pehmoinen villa, josta näppärästi valmistuu enkeleitä?

Lapsena keräilimme näitä "partasuteja." Muistan sen pehmeän tunnun vieläkin poskellani.

 Kukkineen kauneus on aivan ihmeellistä, sitä koskettaa sormellaan, sen pehmeys valloittaa.

Aivan aineeton, pehmeä sulka on tarttunut puun oksaan. Poimin sen ja suon lämpöisen ajatuksen
sen omistajalle, joka on jo kaukana.

Pehmeisiin aatoksiin meidät johti;
Pieni lintu

Makrotexin haaste on

Toukokuu
Viikon verran on lämpö ehtinyt helliä maita ja mantuja. Se on riittänyt.
Uusi vihreä on pompahtanut esiin vauhdilla. Päivä päivältä saa seurata
luonnon rikasta elämää. Tuskin perässä tahtoo pysyä! Auringon vinot säteet valaisevat
arovuokot, jotka omaperäisesti ovat siirtäneet alkunsa pihalaattojen väliin, ihailtavaa
sitkeyttä osoittaen.

Musta viinimarjapensas on ehtinyt nopeammin reagoida auringon valoon.

Öttiäiset liikkuvat nyt. Kuin karhut ne ovat nousseet horroksestaan ja pörisevät kaikkialla.
(Luonnontietoni ovat omiani, kielikuvin mellasteleva mieleni oikoo toden rajoja.)

Hevoskastanja on kukkimisen alussa. Toivottavasti halla ei vieraile, haluan niin ihailla
kastanjan lyhdyn muotoisia kukkia.

Onnenpensas kukkii muutamin harvoin kukin. Onnea tietysti toivottaa toukokuun myötä.

Näissä maisemissa opetin kameraani uimaan. Ei oppinut! Toisin sanoen, levisin veneen
pohjalle ja vanha hyvä "canonini" putosi järveen. Vaikka kamera pääsi kuivumaan, objektiivi
myös, tykkäsivät huonoa molemmat. Ehdin jo ostaa uuden kameran ja sitten kuin ihmeen
kaupalla vanha osoitti jälleen elon merkkejä. Ihmeitten aika ei ole ohi!

Pieni lintu visertää oodin toukokuulle

MakroTex-haaste

Nyt se on täällä. Kevät. Valo, vihreä, aurinko ja niiden tuloksena lehti!

Raparperi puskee pää punaisena esiin. Sitä ei ole haitannut kevään kylmyys. Se on
päättänyt pärjätä.

Särkynyt sydän. Sen kyyneleessä on lupaus kevään ja kesän lämmöstä.

Pieni tyttö, tuokkonen kädessä, mansikkaan menossa, ja lehti joka kertoo kesän muistoista.

Saniainen auringossa. Miten lienee silmiini eksynyt, talven selättänyt lehti. Niin sitkeä, kaunis!


Lisää lehtiä täällä

MakroTex-haaste nätti

Aamukahvin lomassa ihailen punarintaa, se on mielestäni tosi nätti.

Voiko omaa tekelettään sanoa nätiksi? Kieli poskessa väänsin esikoiselta saamani ohjeen
mukaan mökkiä. Nätti......

Pieni lintu

Veden muotoja

Haasteena vesi.

Kevät. Järvi vapautuu vähitellen jään kahleista. Kuvan maisemassa kuuluu joutsenten ääni.

Samaan aikaan on meri jo vapautunut jääkahleistaan. Kuljen ajatuksissani auringon siltaa.

Kesä. Järvelle on noussut sankka sumu. Vastarantaa ei sumun takia näy.

Kesä muuttuu syksyksi. Maisema värittyy kauniisti, hämähäkin ja vesipisaroiden yhteistyö
lumoaa kuvaajan.

Talvi näyttää ensimmäisiä merkkejään. Sataa lunta. Tämä lumi ei jää pysyväksi.

Pakkanen puraisee jääkukat ikkunaan.

Tuuli tuo vettä rantaan ja pakkanen koristelee tienoon.

Alkutalven jäältä bongatut lumikukat lumosivat "mustarastaan" mielen.

Kevätpuolella paistava aurinko antaa vahvan lupauksen keväästä ja kesästä.

Ennen kevään tuloa pätkähdin jäälle makaamaan ja kuvasin jäätaidetta läheltä.

Ja kun aurinko paistaa, niin kevään voi tuntea tuoksusta. Elämän kiertoa "vesikuvin",
hyvää tätä päivää!

Pieni lintu

Huhtikuu

Luonnon kasvua seuraan päivittäin kotipihalla, näin se menee:Kuljen
sinivuokkomättäältä toiselle ja kurkistan kukkapehkon kuivuneiden lehtien
sisään, joko vuokot tänään jaksavat aueta?
Kukkapenkissä seuraan esikoiden sitkeää taistelua kylmyyttä vastaan.
Talven alta paljastunut ikivihanta ilahduttaa mieltä. Etenkin muuttolinnut tuovat
laulullaan kevään sydämeen.
Mökkirannassa tunnen vielä talven kylmän kosketuksen. Järveltä puhaltaa viileä
tuuli ja tartun kiinni takin kauluriin nostaen sitä ylemmäksi. Pakenen mökkipihan
suojaan. Sen etelään antava rinne saa minut hymyilemään kilpaa auringon kanssa.
On kevät. On huhtikuu. Peippo laulaa. Siitä iloitsen.

Pieni lintu laulaa täällä.