sininen on MakroTexin haasteena tänään. Kevään vihreä korostaa sinisyyttä ja sinisyys vihreää. Kirjoittaja kulkee kevääseen kamera kädessä. Katsellen, ihaillen ja nuuhkien. Tässä eiliset kuvat:
Illan sinisyys, auringon vielä heittäessä säteitään maiseman ylle.
Kevään uskolliset kukkijat.
Hortensia lähikuvassa.
Viime kesän kuvasaaliita, kukkinut ulpukka.
Viime kesältä: kuuntelin kissankellojen kilinää..
Kurjenmiekka sinihehkuisena(vanha kuva) tuo mieleen kaikki kesän tuoksut ja värit.
Täällä sataa, mutta en anna sen häiritä kevät-tunnelmointiani.
Pieni lintu
on Makrotexin haaste tänään alkavalla haasteviikolla.
Ohut oli myös perhosen kosketus, kun se laskeutui kädelleni ja pysähtyi tutkimaan minua. Mieheni antaman kameran kanssa väännyin monimutkaisiin kuvausasentoihin tutkien samalla perhosen ohutta rakennetta. Siiven ja pikkuruisten jalkojen täydellistä kauneutta. Henkeäsalpaava hetki, kuin palanen ikuisuutta.
Suruvaippa päätyi tutkimaan sormeani ja siinä me sitten katsottiin toisiamme silmästä silmään.
Pieni lintu
Lämmintä kesän alkua toivova kirjoittaja lähettää terveisensä kaikille vierailijoille!
On tähän aamuun saakka käsitteenä ollut minulle tuntematon. Wikipediasta tarkensin tietojani, enkä ole varma onko syväterävyysalue makroissani riittävä, mutta päätin nyt kuitenkin osallistua viikon tauon jälkeen. Täällä sataa ja on kovasti harmaata, mutta äitienpäivänä ulkoilutin kameraa ja sieltä löysin nämä valitsemani kuvat.
Ihmeellistä, että hetkessä puihin ilmestyi hennonvihreä olemus ja koko maailma muuttui vehreyden myötä.
Jotkut nupullaan olevat lehdet olivat pieniä alkuja ja puu kannatteli vielä edellisvuotisia marjojaan.
Hieskoivun vasta pujenneet lehdet hohtivat uutta vihreää.
Ja rauduskoivun lehdessä näkyy häivähdys punaista niin kuin oksassakin. Rauduskoivun erottaa hieskoivusta, kun sivelee sormillaan oksan pintaa, se tuntuu karhealta.
Kylläpä aika on lähtenyt kiitämään, pysyyköhän tässä kevään tuloaikataulussa edes perässä?
Ja pikku lintu laulaa..
Oijoi miten ajankohtainen haasteaihe. Käsivarret hellinä haravoimisesta olen tänään kerännyt roskia monta kottikärryllistä. Onneksi oli upea päivä. Aurinko paistoi ja tuulikin pysyi leppeällä ilmansuunnalla, ensi yöksi tai huomiseksi luvataankin jo myrskyä, sadetta ja tuulta
Suhtautumiseni roskaamiseen on kriittinen. En mitenkään voi sitä ymmärtää. Kun on lapsesta saakka opetettu siivoamaan jälkensä, on vaikea katsella mitä kaikkea lumen alta paljastuukaan.
Ja millaisen maailman me jätämme omille lapsillemme?
Siis aiheena on roska, ei roskaaminen.
Roskia kerätessä oli rattoisaa kuulla moniäänistä linnunlaulua metsästä. Mustarastas siellä viritteli soidintaan eri säveliin, että ihan lumouduin sen taidokkaasta laulusta.
Tämän velikullan ja lintusten sallin roskata pihamaatani, sillä ilo jota pikkuiset minulle tuottavat on suuri.
Mukavaa haasteviikkoa! Pikku lintu laulaa täällä.
"Aarteesi on siellä missä sydämesi"
Käsitteenä aarre herättää mielessäni moninaisia ajatuksia. MakroTexin haaste sai ainakin tämän kuvittelijan pään kimpoilemaan ja sinkoilemaan erilaisten valintojen edessä. Useimmat aarteeni on vaikeita muuntaa kuviksi.
Perheen ja ystävien aarrevaikutus on suunnaton, myös kotiseutu, uskonto ja isänmaa kulkevat aarteiden tapaan "taskussani." Luonto on pohjaton aarreaitta siellä samoilevalle. Siksipä vastaan kuvitteellisesti:
Täältä löytyy aarre sananlaskun mukaan. Aurinkoista kevättä!
Piip, pieni lintu
MakroTexin aihe tänään alkavalla haasteviikolla. Huhtikuu on loikkinut elämääni ees-sun-taas-askelin. Viikon mittaiseen kuvausmatkaani mahtuu elämyksiä sekä sää, että luontorintamalla. Siinä missä viikonlopun lauantai helli minut uskomaan kesän tulleen jo huhtikuussa...
Tämän aamuinen sää yllätti peittämällä koko tienoon lumiseen vaippaansa.
Punatulkut, jotka ovat koko talven pysyneet piilossa, ilmestyivät aterioimaan pihapiiriimme.
Onneksi lauantaina tuli Lohjan Liessaaressa kuvatuksi sinivuokkoja ja niitä sitten olikin kameran muisti täynnä. Jotenkin ihmeellistä on, että hämärän metsän keskellä sinivuokot vaan avaavat kauniit kukkansa ja puiden juurilla saattoi ihailla lainehtivaa sinistä vuokkomerta.
Sorsat olivat pesänrakennuspuuhissaan..
Ja kotona maljakkoon tuomani mustikanvarvut olivat työntäneet esiin hennon vihreää.
Peloton oravanpoika salli minun hiipiä melkein metrin päähän kuvaamaan. Oikein aurinkoista ja riemukasta kevätaikaa kaikille!
Pieni lintu sirkuttaa kevään kunniaksi täällä.
Toivon, että diakoniamyyjäisiin valmistamamme nuket tuottaisivat nykyisille omistajilleen yhtä suurta iloa, kuin tekijöilleen askartelupiirissä. Trikoosta valmistettu nukke alkoi saada muotoa ommelluista silmistä. Erivärisistä puuvillakankaista ja pitseistä ommellut ja somistetut mekot puettiin mollamaijojen ylle. Yht'äkkiä sitä huomasi olevansa lapsi jälleen.
Pieni lintu inspiroi jälleen. Kiitos!
