Luonto

on Makrotexin haasteaihe. Harmaana ja sateisena luonto odottaa kevättä, siinä missä kirjoittajakin. Pieniä merkkejä ja vihreitä piikkejä työntyy mullan alta esiin ja ainavihannat talven kestävät sinnittelevät toisaalla mistä lumi on jo sulanut pois. 
Sunnuntaina, jolloin aurinko pitkän poissaolon jälkeen näyttäytyi, ajoimme meren rantaan länsituulen tepposia seuraamaan. Luonto näytti meille voimansa.

Meri tyrskysi vapaana, rannassa kierteli lumivaippa, mutta metsä oli lumesta vapaa.

Paju uhmasi myrskyä. Varmaan se oli kaivanut juurensa syvelle punaisten pikkukivien juureen.

Riekale vanhaa taivasta näyttäytyi ja maisemaa oli mykistävä katsella.

Lokki Joonatan näytti minulle maan matoselle, miten pysytään ilmassa siipiä räpyttämättä, vain lievästi kaarellen se antoi ilmanvirran kuljettaa.

Ehkä se oli tuulen tuiverruksessa menettänyt siipisulkansa, mutta ei se näyttänyt lentonäytöstä haittaavan.

"Miten pieni on ihminen, että Sinä häntä muistat?"

Upeat olivat taivaan, veden ja kallioiden värit!

Pieni lintu kulkee luonnossa.