Makrotexin haaste

Kokoan kokoon k-alkuisia kuvia. 

Kirjosiepon koti

Kirkko, kuuset ja koivu

Kämmenellä ei pelkää lintunen

Koiruli

Kilpisjärvi

Kalle nukkuu kissanunta

Juopa seurakseni kupillinen maitokahvia!

Hei pieni lintu

Helmikuu

Aamulla heräsin sateen rummuttaessa ikkunaan. Onpa tosiaankin pidellyt säitä laidasta laitaan. Ei ehtinyt kunnolla pakkasista toipua, kun piti hakea liukuesteet kenkiin jääkeleille ja ikkunanäkymästä päätellen ne saa tänään jo poistaa.
Kevättä pukkaa, ainakin tintit ovat musisoineet keväisesti. Ne taitavat sään armoilla eläneenä helpommin sopeutua nopeisiin sään vaihteluihin. Alkukuun kuvat mökkirannalta ovat talvisia ja korkeintaan keväisiä helottavan auringon ansiosta.
Helmikuu

Iloisia helmikuisia hetkiä teille jotka vierailette sivuillani. 
Kiitos pieni lintu haasteesta!

Kello

on Makrotexin haaste.

Kuljen kellopolkua, 
kapeaa ja kaitaa
mieltäni se liikuttaa
mitä tulla taitaa?
Mieleen tämän bloggajan
aiheeksi kun lintunen
kellon laittaa taitaa. 

Kylläpä runo ontuu, eikä perinteisemmästä päästä ole kellokaan.

"Aisakello helkkää, loistaa tähdet kuu, riemua on pelkkää, hymyyn käypi suu."

Pieni lintu

Harmaa

on Makrotexin aihe tänään alkavalla haasteviikolla. Tasainen harmaa arki tuntuu mukavalta elää. Harmaa on myös jossain määrin lempivärini, tarkistin komeroni sisällön! Harmaita ovat kuvanikin, plarattu esiin vanhoista harmaista kansioista, jotta pääsisi pian neulomaan siniharmaata villahametta joka nyt juuri koukuttaa, ei kun neulottaa.. Siis harmaa, 

Harmaata kivissä, kuvattu Helsingissä joskus männä vuosina.

Kiviä meren rannalla Reposaaressa ja pieni vihreä tupsu virkistämässä kuvaa.

Kiviä ja keloa kuvattu Lapissa.

Kuura peittää vanhan kirkon ja puut kotipitäjässäni.

Pieni lintu

Tammikuu

Tammikuun tuima pakkanen on opettanut kerrospukeutumisen kaikki niksit. Michelinukon liikkeelle lähto purevissa pakkassäissä tuli mieleen kun taapersin kotijärven jäällä. Jos pikkuisenkaan tuntee tuulenviriä, järvellä sen vaikutus on moninkertainen.

Mutta varustautuminen ja liikkeelle lähtö on vaivan arvoista. Oi mitkä värit voi bongata taivaalta.

Kevyt pakkaslumi kuorruttaa talven törröttäjän.

Ennen lumen tuloa löytyi tuulisilta rannoilta upea kokoelma jäisiä soittimia.

ja rumpupalikoita

Mökkipihan vanhat omenapuut olivat keränneet oksilleen lumien taakan.

Kun sormet olivat jäässä oli korkea aika laittaa pillit pussiin ja hipsiä uunin kupeelle lämmittelemään. Pieni lintu sirkuttaa tammikuussa.

Ihanaista talviaikaa toivottelee Kuvittelija!

Hedelmä

Tämä joulusta saakka keittiön pöydällä pyörinyt kuiva sitruuna ei tee kummoistakaan vaikutusta kuvana, mutta, miten mainiolta se maistuukaan tuoreena kalan kanssa.  Sitä voi puristaa veteen, (vanha laihdutuskikka) se sopii moniin leivonnaisiin ja kädet se tekee hyväntuoksuisiksi, siksi se pääsi kuviin, kuviin jota ohjeisti pienen linnun kuvasana hedelmä.

Villiomenapuu herättää minussa kirjoittajana runsaasti rikkaita mielleyhtymiä. Villi, karannut puutarhasta, villi, saanut alkunsa lintujen kuljettamana, villi, kasvaa metsän siimeksessä minne talvinenkin auringonvalo joskus eksyy. Villi, omapäinen, energinen, satoa tekevä, maultaan niin runsaan pirskahteleva ja hedelmäinen, ettei siihen kajoa taivaan linnutkaan. Rakkaat ystävät, tässä teille villiomenapuun hedelmä.

Hei, muistakaahan pukeutua tänään lämpimästi ulkona paukkaa aikasmoinen pakkanen!

Muistoja vuodelta 2015

Jos muistot vuodelta 2015, ovat yhtä hataria kuin muistini, ne saattavat mennä historiassa jo kauemmaksikin. Suonettehan sen anteeksi.
Muistan, että jossain vaiheessa tammikuussa olisi ollut lunta, ainakin kuvasta päätellen.

Helmikuussa valmistimme innokkaasti nukkeja diakonian hyväksi. Niiden tekemistä seurasi ilo. Jokaiselle nukelle löytyi nimi ja elämäntarina, vai mitä sanotte sanotte tästä: eläkkeellä oleva rehtori joka harrastaa metsästystä?

 Kevät alkoi maaliskuussa ja muistan seisseeni pellon reunassa kamera kädessä ja yllättäneeni paikallisen maanviljelijän.

Kevät on mielestäni ihanaa aikaa. Lisääntyvä valo saa mieleni hyppimään tasajalkaa. Huhtikuun lumoa.

Enkä näytä olevan ainoa joka saa keväästä ylimääräistä energiaa.

Ja kun "pääskysestä ei ole päivääkään" kesä voi alkaa.

Kalastajan vaimo istuu tukevasti takatuhdolle kamera kädessään.

Kotipitäjäni kaunis kivisilta ottaa vastaan entiset ja nykyiset asujat.

Sateesta huolimatta mansikkasato oli ilmiömäinen. Tuli tehtyä toinenkin mansikkakermakakku. Puuh!

Löysimme uuden bongauskohteen: hämähäkinseitit. Aamuvarhaisella suolle kuvaamaan. Kahvi termospullossa. Mustikoita suuhun suonlaidalta poimien, ei heti unohdu nämä ikimuistoiset retket.

Ruskaretkellä Lapissa. Mantojärvi esitteli parhaintaan. Kuvaaja on mykistynyt. Kerrankin!

Suoretkiä mahtui myös pitkään syksyiseen kauteen.

Lumikin tuli, oli ja meni. Ehdin kuin ehdinkin mukaan.

Joulukuussa poimimme suolta karpaloita.

Tykkään joulusta. Sen tuoksuista, väreistä ja tunnelmasta. Sen sanomasta.

Hyvää uutta vuotta blogini vierailijat! Pieni lintunen