on Makrotexin aihe tänään alkavalla haasteviikolla. Tasainen harmaa arki tuntuu mukavalta elää. Harmaa on myös jossain määrin lempivärini, tarkistin komeroni sisällön! Harmaita ovat kuvanikin, plarattu esiin vanhoista harmaista kansioista, jotta pääsisi pian neulomaan siniharmaata villahametta joka nyt juuri koukuttaa, ei kun neulottaa.. Siis harmaa,
Harmaata kivissä, kuvattu Helsingissä joskus männä vuosina.
Kiviä meren rannalla Reposaaressa ja pieni vihreä tupsu virkistämässä kuvaa.
Kiviä ja keloa kuvattu Lapissa.
Kuura peittää vanhan kirkon ja puut kotipitäjässäni.
Pieni lintu
Tammikuun tuima pakkanen on opettanut kerrospukeutumisen kaikki niksit. Michelinukon liikkeelle lähto purevissa pakkassäissä tuli mieleen kun taapersin kotijärven jäällä. Jos pikkuisenkaan tuntee tuulenviriä, järvellä sen vaikutus on moninkertainen.
Mutta varustautuminen ja liikkeelle lähtö on vaivan arvoista. Oi mitkä värit voi bongata taivaalta.
Kevyt pakkaslumi kuorruttaa talven törröttäjän.
Ennen lumen tuloa löytyi tuulisilta rannoilta upea kokoelma jäisiä soittimia.
ja rumpupalikoita
Mökkipihan vanhat omenapuut olivat keränneet oksilleen lumien taakan.
Kun sormet olivat jäässä oli korkea aika laittaa pillit pussiin ja hipsiä uunin kupeelle lämmittelemään. Pieni lintu sirkuttaa tammikuussa.
Ihanaista talviaikaa toivottelee Kuvittelija!
Tämä joulusta saakka keittiön pöydällä pyörinyt kuiva sitruuna ei tee kummoistakaan vaikutusta kuvana, mutta, miten mainiolta se maistuukaan tuoreena kalan kanssa. Sitä voi puristaa veteen, (vanha laihdutuskikka) se sopii moniin leivonnaisiin ja kädet se tekee hyväntuoksuisiksi, siksi se pääsi kuviin, kuviin jota ohjeisti pienen linnun kuvasana hedelmä.
Villiomenapuu herättää minussa kirjoittajana runsaasti rikkaita mielleyhtymiä. Villi, karannut puutarhasta, villi, saanut alkunsa lintujen kuljettamana, villi, kasvaa metsän siimeksessä minne talvinenkin auringonvalo joskus eksyy. Villi, omapäinen, energinen, satoa tekevä, maultaan niin runsaan pirskahteleva ja hedelmäinen, ettei siihen kajoa taivaan linnutkaan. Rakkaat ystävät, tässä teille villiomenapuun hedelmä.
Hei, muistakaahan pukeutua tänään lämpimästi ulkona paukkaa aikasmoinen pakkanen!
Jos muistot vuodelta 2015, ovat yhtä hataria kuin muistini, ne saattavat mennä historiassa jo kauemmaksikin. Suonettehan sen anteeksi.
Muistan, että jossain vaiheessa tammikuussa olisi ollut lunta, ainakin kuvasta päätellen.
Helmikuussa valmistimme innokkaasti nukkeja diakonian hyväksi. Niiden tekemistä seurasi ilo. Jokaiselle nukelle löytyi nimi ja elämäntarina, vai mitä sanotte sanotte tästä: eläkkeellä oleva rehtori joka harrastaa metsästystä?
Kevät alkoi maaliskuussa ja muistan seisseeni pellon reunassa kamera kädessä ja yllättäneeni paikallisen maanviljelijän.
Kevät on mielestäni ihanaa aikaa. Lisääntyvä valo saa mieleni hyppimään tasajalkaa. Huhtikuun lumoa.
Enkä näytä olevan ainoa joka saa keväästä ylimääräistä energiaa.
Ja kun "pääskysestä ei ole päivääkään" kesä voi alkaa.
Kalastajan vaimo istuu tukevasti takatuhdolle kamera kädessään.
Kotipitäjäni kaunis kivisilta ottaa vastaan entiset ja nykyiset asujat.
Sateesta huolimatta mansikkasato oli ilmiömäinen. Tuli tehtyä toinenkin mansikkakermakakku. Puuh!
Löysimme uuden bongauskohteen: hämähäkinseitit. Aamuvarhaisella suolle kuvaamaan. Kahvi termospullossa. Mustikoita suuhun suonlaidalta poimien, ei heti unohdu nämä ikimuistoiset retket.
Ruskaretkellä Lapissa. Mantojärvi esitteli parhaintaan. Kuvaaja on mykistynyt. Kerrankin!
Suoretkiä mahtui myös pitkään syksyiseen kauteen.
Lumikin tuli, oli ja meni. Ehdin kuin ehdinkin mukaan.
Joulukuussa poimimme suolta karpaloita.
Tykkään joulusta. Sen tuoksuista, väreistä ja tunnelmasta. Sen sanomasta.
Hyvää uutta vuotta blogini vierailijat! Pieni lintunen
Se on katsojan silmässä kuulee sanottavan kun kauneudesta puhutaan. Komeus solahtaa samaan kategoriaan ja malleja löytyy äärestä laitaan. Niitä kuvataan MakroTexin haasteessa tänään. Niinpä kannan korteni kekoon minäkin:
Luonnollinen, teeskentelemätön, aito, ja lämminsydäminen kuvaa sisäistä kauneutta, mutta tuppaa myös vaikuttamaan ulkoiseen habitukseen.
Näitä poikia olen kauan ihaillut kaukaa. "Junamatkaajina" nämä pääkaupungin kasvatit ovat tulleet yleisön tietoisuuteen television välityksellä. Ja katsokaa, miten lempeästi he tuovat valoa kansalle. Komeita poikia!
Maaseudulla kasvaneena ymmärrän, mistä tulee maito ja voi leivän päälle. Niinpä opin nopeasti, että Aberdeen Angus ei ole ruusun nimi, vaan Skotlannissa kasvava lihakarjarotu, josta hyvinkin voi sanoa kaunis ja komea.
Niinpä pysähdyin kuin seinään lomamatkallani, erään kaupan edessä, tätä kieltä minä ymmärrän. Kaupasta sai ostaa käsittelemätöntä maitoa kannuun.
Pieni lintu
MakroTexin haasteena tänään on harrastus, Minun harrastukseni on luonto. Voiko luontoa harrastaa?
-teen käsitöitä
-luen , piirrän ja pidän painonhallintasessioita jotka päättyvät 1-0 painon voittoon..
Pieni lintu johtaa sivultaan teidän harrastuksienne pariin.
Tossun ohje:
Aamupala on muodostunut vuosien varrella melkoiseksi rutiiniksi. Ilman puuroa ja mutterikahvia en tunne pääseväni liikkeelle (ja huonosti sen jälkeenkään.) Viiliin, jogurttiin ja muroihin olen kyllästynyt, puuroon en. Myllyn iso kaurahiutale on mielestäni paras.
Puuron päällä vaihtelevat vuodenaikamaut; puolukka ja lakka, mustikka ja omena. Mustikkamehu on parasta mitä tiedän, tämän kesän huikea sato salli sen mahdollisuuden.
Paahdettu leipä, yrttitarhasulatejuusto ja mansikka on kesällä voileipäaatelia jos mikä.
Kuusamon savujuusto ja Rubinolaomenaleipä, nam...Ja lisäksi tietysti mutterikahvia, ei paljon paha!
Pieni lintu ja aamupala
