MakroTex kutsuu

kuvaamaan mustavalkoista. Tämän tuoreempia kuvat eivät voi olla. Tulin juuri suonlaitakävelyltä metsän uumenista ja latasin ne koneelle. No, marraskuun kuvat ovat marraskuun kuvia, näillä mennään.

Majavan työn touhua tulee seuratuksi näillä kävelyretkillä. Ovat löytäneet messevän kokoisen metsäojan joka on laajentunut kaadettujen puiden ansiosta melkoiseksi lammeksi. Kuvassa eilisen päivän työn tulosta, sunnuntaita tämä puu oli vielä ehjä.

Lammen pintaan heijastuvat puut näyttivät minusta kauniilta.

Suolta puhalsi viileä tuuli, niinpä kiedoin huivin lujemmin kaulani ympärille. Viluisen näköisiä olivat nämä tummenneet korret, jotka painoivat nöyrästi päätään maata kohti.

Löysin istumispaikaksi pätkän parrua, jonka pudonnut koivunlehti oli kauniisti koristanut.

Koivut seisoivat kahta puolta polun varrella, ja niiden välistä kulkiessani minulla oli juhlava olo.

Eletystä kesästä kertokoon viimeinen kuva. Sillä siinä näkyy minun kesäni koko kirjo kauneudessaan..

Pienen linnun sivulla ja sivulta saatte ihailla upeita mustavalkoisia kuvia..

Marraskuu

Olen pohdiskellut mitä marras sanana tarkoittaa? Oma päätelmäni on, että marras kuvaisi tämän kuun värejä, lukematonta määrää harmaata, eri sävyissä. Alkaen vedenharmaasta ja päätyen grafiitinharmaaseen. No joka tapauksessa, vähentyneen valon määrän huomaa, ainakin minun mieleni siihen reagoi, valon lapsi kun olen. 

Marraskuun kuvia:

Näistä pilvistä tuli lunta.

Pihlajanmarjat kuvattuna vastaloon.

"Ja sitten satoi ensi lunta, nukkui 'mustis' nähden unta."

Lunta tuprutteli ainakin 15 senttiä, lumiukonkin (vanha kuva) siitä olisi voinut tehdä, jos olisi ollut lumiukkoisella tuulella. Nyt on lumet sulaneet ja marraskuun harmaa sade verhoaa tienoon jälleen..

Pieni lintu viitoittaa tietä marraskuisiin kuviin.

Terveellinen

MakroTexissä tänään alkavan haasteviikon teema on terveellinen. Kesän muhkea sato tallennettuna pakasteiksi, mehuiksi, soseiksi ja marjoiksi saa minut hymyilemään. Makumarjojeni ykkönen on mustikka. Nam

Pullataikinaan leivottua mustikkapiirakkaa ei mikään voita! Entäs sitten mansikka? Kesän ensimmäinen puutarhamansikkasato saa arvoisensa paikan perinteisen ja ah' niin maistuvassa kakussa. Mansikka on soseutettuna ja marjoina kakun välissä ja päällä.

Entäs sitten, kun kasvihuone vilkuttaa ensimmäisen punaisen tervehdyksensä? Itse kasvatetun tomaatin makua ei mielestäni mikään voita. Jos puutarhuri ei laske työtunteja, niin kasvattajan ilo on suuri. Omenastakin sanotaan, jos syöt sellaisen päivässä, pidät lääkärin loitolla.

Heinäkuun loppupuolella voi suolta löytää sen keltaista kultaa.  Mikrossa lämmitetty leipäjuusto ja lakkahillo on oiva makupari.

Terveellinen on makrotexin aiheena tänään ja lisää kuvia aiheesta terveellinen löydät pienen linnun sivulta..

Ankea

MakroTexin aiheena tällä viikolla on ankea. Aihe on mielenkiintoisen monisyinen, sillä toisen ankea voi olla toisen ihana. Haastekuvassa mielikuvittelin itseni kuvattavan osaan, maratonin juokseminen räntäsateessa ei äkkiseltään kuulosta mukavalta ja ainakin se näytti melko ankealta. Täällä ei sada räntää, lämpöä on plus 13 astetta, sillä kuva on arkistosta, jossa se on odottanut pääsyä julkaistavaksi.

Hyvää ja lämmintä tätä päivää toivoo mustarastas. Pienen linnun sivulta sukellatte toisten kuviin....

Järjestys

Nyt käsitellään aihetta, johon oppiminen on kirjoittajalta vienyt aikansa. Sanotaan, että lapsi oppii mallista. Siihen minulla on ollut aikaa, sillä naskartelija on järjestyksen mies. Boheemi luonteen laatuni soti sitä vastaan, mutta tässä päässä elämää jolloin hukassa viikoittain on avaimet, känny ja silmälasit, järjestyksellä on selkeästi oma fokuksensa.

Vanha kuvakollaasi kuvaa järjestyksen miehen kädenjälkeä.

Nyt tämä tyttö lähtee haravoimaan lehtiä lempijärjestykseensä, sikinsokin. Vierailkaapa pienen linnun sivulla, sieltä pääsette ihailemaan toisten bloggaajien järjestystä.

"Tiistaina tikut vuoltiin..."

Kirja

Makrotexin aihe tänään alkavalla haasteviikolla on kirja.

"Miten kaiken ympäri piirtäisin arjen rajan." 

Kirjoja olen lukenut varmaan aina, tietenkin sen jälkeen kun olin oppinut lukemaan. Mutta todellinen löytö kirjojen maailmaan tapahtui kolmekymppisenä kun ystäväni kuljetti minut runojen luokse, siteeraamalla pätkiä runoista ja tuomalla kirjoja luettavakseni. Huomasin löytäneeni elämän mittaisen ystävän, runon. Runon joka jakaa iloni ja suruni. Joka piirtää muutamin sanoin tunteeni tosiksi, epäilykseni uskoksi, tunneköyhyyteni rakkaudeksi. Joka opettaa minut  katsomaan, kuulemaan, ja tuntemaan.

"Miten kaiken ympäri piirtäisin arjen rajan."

Eino Leinosta se alkoi. Jatkuen Helena Anhavaan ja lopuksi haaroittuen tämän- runon- kuulla- kirjasta monille Rasoille, Sarkioille ja Paloheimoille, unohtamatta Shakespeareakaan.

"Miten kaiken ympäri piirtäisin arjen rajan?"

Kiitos pieni lintu!

Lokakuun kuvia

Makroviikot; kuvittelen lokakuun kuvia.

Lokakuu on värejä.

Lokakuun autereisia aamusumuja, kuin hyvästijättöjä kesälle.

Tämä koivu on riisunut lehtensä. Viereinen vielä väräjävin lehdin koristamassa maisemaa.

Lintujen talviruokinta aloitettiin lokakuussa.

Parhaimman makuiset puolukat voit poimia nyt. Maku kerrassaan ihana.  Samalta maistui myös kauan liedellä hauduttamani ruispuolukkapuuro.

Lokakuu on hyvästien aikaa. Kaiho mielessä hyvästelen lähtevät linnut, puut, jotka lehtensä menetettyään vaipuvat talvilepoon. Kukat, ruohon ja lämmön.
Kuvalle annoin nimeksi; Pieni kansanlaulu, jolle sanoja ei ole ollenkaan, ed. main.kansanlaulua lainaten.

Pienen linnun sivulta pääset muiden lokakuisiin maailmoihin.