MakroTexin aiheena tällä viikolla on ankea. Aihe on mielenkiintoisen monisyinen, sillä toisen ankea voi olla toisen ihana. Haastekuvassa mielikuvittelin itseni kuvattavan osaan, maratonin juokseminen räntäsateessa ei äkkiseltään kuulosta mukavalta ja ainakin se näytti melko ankealta. Täällä ei sada räntää, lämpöä on plus 13 astetta, sillä kuva on arkistosta, jossa se on odottanut pääsyä julkaistavaksi.
Hyvää ja lämmintä tätä päivää toivoo mustarastas. Pienen linnun sivulta sukellatte toisten kuviin....
Nyt käsitellään aihetta, johon oppiminen on kirjoittajalta vienyt aikansa. Sanotaan, että lapsi oppii mallista. Siihen minulla on ollut aikaa, sillä naskartelija on järjestyksen mies. Boheemi luonteen laatuni soti sitä vastaan, mutta tässä päässä elämää jolloin hukassa viikoittain on avaimet, känny ja silmälasit, järjestyksellä on selkeästi oma fokuksensa.
Vanha kuvakollaasi kuvaa järjestyksen miehen kädenjälkeä.
Nyt tämä tyttö lähtee haravoimaan lehtiä lempijärjestykseensä, sikinsokin. Vierailkaapa pienen linnun sivulla, sieltä pääsette ihailemaan toisten bloggaajien järjestystä.
"Tiistaina tikut vuoltiin..."
Makrotexin aihe tänään alkavalla haasteviikolla on kirja.
"Miten kaiken ympäri piirtäisin arjen rajan."
Kirjoja olen lukenut varmaan aina, tietenkin sen jälkeen kun olin oppinut lukemaan. Mutta todellinen löytö kirjojen maailmaan tapahtui kolmekymppisenä kun ystäväni kuljetti minut runojen luokse, siteeraamalla pätkiä runoista ja tuomalla kirjoja luettavakseni. Huomasin löytäneeni elämän mittaisen ystävän, runon. Runon joka jakaa iloni ja suruni. Joka piirtää muutamin sanoin tunteeni tosiksi, epäilykseni uskoksi, tunneköyhyyteni rakkaudeksi. Joka opettaa minut katsomaan, kuulemaan, ja tuntemaan.
"Miten kaiken ympäri piirtäisin arjen rajan."
Eino Leinosta se alkoi. Jatkuen Helena Anhavaan ja lopuksi haaroittuen tämän- runon- kuulla- kirjasta monille Rasoille, Sarkioille ja Paloheimoille, unohtamatta Shakespeareakaan.
"Miten kaiken ympäri piirtäisin arjen rajan?"
Kiitos pieni lintu!
Makroviikot; kuvittelen lokakuun kuvia.
Lokakuu on värejä.
Lokakuun autereisia aamusumuja, kuin hyvästijättöjä kesälle.
Tämä koivu on riisunut lehtensä. Viereinen vielä väräjävin lehdin koristamassa maisemaa.
Lintujen talviruokinta aloitettiin lokakuussa.
Parhaimman makuiset puolukat voit poimia nyt. Maku kerrassaan ihana. Samalta maistui myös kauan liedellä hauduttamani ruispuolukkapuuro.
Lokakuu on hyvästien aikaa. Kaiho mielessä hyvästelen lähtevät linnut, puut, jotka lehtensä menetettyään vaipuvat talvilepoon. Kukat, ruohon ja lämmön.
Kuvalle annoin nimeksi; Pieni kansanlaulu, jolle sanoja ei ole ollenkaan, ed. main.kansanlaulua lainaten.
Pienen linnun sivulta pääset muiden lokakuisiin maailmoihin.
