Värikollaasi 185

"Sulaa kaukainen ja läheinen, kaiken saa vain lahjaks' ihminen."

Täältä voit katsoa lisää värikollaaseja.

Uneton

Unettomina öinä pyörin sängyssä kuin vipperä, hikiset lakanat ovat rullalla ja mieli tekee huikeita ajatuskierroksia. Kuka koskaan on unettomuutta potenut, tietää mistä puhun.
Ei auta makuuhuoneen tuuletus, ei mitkään muutkaan vippaskonsti, jota terveysalan julkaisut huonounisille tarjoavat. Täytyy vaan tyytyä omaan levottomaan päähänsä, sillä vaihtopäitä ei ole tarjolla, ja entäs jos olisikin ja sattuisi saamaan vielä huonomman vaihdossa?
Leikki sikseen.

Mitä sitten teen, kun unettomana pyörin ympyrää? Mielikuvittelen. Kaikki tuntuu ajatuksen tasolla olevan öisin mahdollista. Viime yönä kuvittelin miten naskartelija tekee minulle uuden sohvan olohuoneeseen ja minä siihen jo tyynyjä ompelemaan. Sohva valmistui mielikuvissani valkoisesta melamiinista. Se huoliteltiin koivuviilulla. Patjan päällistä ompelin vauhdikkaasti, miltei kuulin Singerin surinan. Valkomusta sohva näytti unelmien täyttymykseltä, niinpä olin miltei pettynyt aamulla kun katsoin ruskeaa vanhaa sohvaamme, joka on palvellut liian kauan. Järjestyksessä toisen sohvanpäällisen nurkat repsottavat ikävästi. Siitä vaan tuntuu olevan hankala luopua. Sohva on kuin perheenjäsen, joka on muotoutunut selkämme mukaiseksi teeveen katselupaikaksi.

Joinakin öinä saan kuningasidean. Mielikuvakirjoitan elämäni huikeimman runon/tai kirjoituksen blogiini. Öisin sanat löytyvät helposti ja kiinnittyvät toisiin sanoihin kuin itsekseen, niinpä nousen töhertelemään ydinsanat yöpöydällä olevan lehden kulmaan. Niistä sitten aamulla muotoilisin kirjallisuuden klassikon. Aamulla sanat ovat käsittämätöntä ulkomongoliaa ja kuningasajatus on kadonnut sinne minne unenikin, niin luulen.

Aamuvirkku mieheni ei saata ymmärtää miksi hänen "elämänsä valo" on aamuisin kuin sammunut lamppu? Mies herää viiden aikaan. Hakee lehden, tekee lenkin, keittää puuron ja kahvit ja kun vihdoin viimein kokoan itseni, tai sen mitä minusta on jäljellä pystyasentoon, hän toivottelee hyvät huomenet. Oi miten mielelläni minäkin olisin hyväuninen aamureipas tytteli.

Näitä tällaisia aatoksia oli mielessä päivälenkin aikaan. Jaan ne kanssanne lenkkipolun kukkien kera. Kaikesta huolimatta, hyvää tätä päivää!

Kesäkuun parhaat

Omat kuvat, lainatut sanat

Mitäpä minä
hopealla, kullalla,
jalokivillä-
mikään aarre ei ole lapsiani kalliimpi

/ Tamanoe No Okura

Kaikki on muuttuva taas valtavaksi.
Maa tyynemmäksi, vesi vuolaammaksi.
Puut suuria, muurit matalia,
ja paimenia, pellonraivaajia
taas muuttaa laaksomaiden asujaksi.

/Rainer Maria Rilke

Ja hän nuukkuu onnellista unta,
kastanjoista sataa kukkaslunta,
lehvät seuloo kultaa auringon
ylle runoilijaraunion,
pullo tyhjä on
sillä häärii pieni luomakunta.

/Gustav Fröding

Älä kirjoita itseäsi
maailmojen väliin,
nouse merkitysten moninaisuutta vastaan,
luota kyynelten jälkeen
ja opi elämään.

/Paul Celan

Lakaise lattiat,
ripusta puhtaat verhot ikkunoihin
pane päällesi uusi mekko
ja tule kanssani!
Jalava nakkelee
hyvien tuoksujen
pieniä leipiä
valkealta taivaalta!
Kuka kuulee meistä
tulevina aikoina?
Sanokoon että
mustilta oksilta
tulvahti kukan tuoksu.

/William Carlos Williams

Hyvää kesäkun loppua ja heinäkuun alkua toivoopi Lamppuliisa

Makrotexin

haaste on sininen

Täältä löydät lisää sinisiä

Päivän hyvä työ

Satuimme paikalle kun siili löytyi kaatosiilosta. Naskartelija rohkeana poikana toimitti siilin turvaan. Tietysti emme malttaneet ilman passikuvaa erota. Turvallisen oloisena siili tutki maailmaa, eikä ollut moksiskaan kun vihdoin löysi jalkojensa alta turvallisen maankamaran.

Siili mennä viipotti pihamaata pitkin ihmetellen tämän maailman avaruutta.
-Eikö piikit pistäneet kysyin naskartelijalta
- Ei, kuului vastaus.

Uskaltaisitko sinä ottaa siilin käteen?

Aika aikaa kutaki

Heips kaikki uudet ja vanhat blogiystävät!

Juhannus pyöritti Kuvittelijaa kunnolla, oli kylmää, sateistakin, niinpä rutiinitkin tuli rikottua monella tapaa. Lippu sentään nostettiin salkoon ja ylensyöntiä harrastettiin entiseen malliin.

Kylmä sää ohjasi liikunallisiin harrastuksiin, joten useampi tikkakisa ja mölkkypeli aitoine tunteenpurkauksineen sai veren kummasti kiertämään. Ilman plus yhdeksän astetta ja veden muutaman asteen lämpimämpi olotila ei houkuttanut vesileikkien pariin, joten uuden uimapuvun koekäyttö odottaa aikaa parempaa..

Kotona tietsikka järjesti minulle uudenlaisen ongelman, jos olisin yhtä viisas kun olen tietämätön, vika tulisi kaiketi pikaisestikin ratkotuksi, mutta, mutta, onneksi löytyi tämä vanha viritys "ämpyrän aatoksia" joka ei ole mediaseksikäs nimeltään, epäilen ettei tarinointinikaan ylitä k.o. kynnystä miltään osin.

Siispä mustarastas laulaa nyt täällä ja kaipaa tuttuja blogiystäviään. Minut löytää osoitteesta http://lamppuliisa.blogspot.fi/